sasaima

Tiistaina saavuin tanne Sasaiman kylaan. Laskeuduimme Bogotasta noin kilometrin alemmaksi ja ilmasto muuttui samalla lampimammaksi ja kasvillisuus rehevaksi. taalla kasvavat kaikenlaiset hedelmat, tutut ja tuntemattomat, kahvi ja kaakao. Vihreat vuorenrinteet ymparoivat kylaa.

Sasaiman lastenkodissa asuu talla hetkella yhdeksan poikaa. Andres vastaa ainoana tyontekijana pojista 24tuntia paivassa kuutena paivana viikossa. Senora Blanca valmistaa ruuan ja huolehtii siivouksesta ja lastenkodin entinen kasvatti Luis hoitaa maatilaa. Maatilalla kasvaa kahvipensaita, joita on tarkoitus istuttaa paljon lisaa ja lukuisa maara hedelmapuita.

Kaikki ovat hyvin ystavallisia ja iloisia, vaikka tyo on valilla kovin raskasta. Sasaiman pojat olivat aluksi hieman ujoja (toisin kuin Bogotassa, jossa he tulivat heti syliin), mutta jo illalla minulla oli monta poikaa kasivarressa ja sylissa.

Luokkani lahettamat kortit ovat olleet myos taalla valtavan tarkeita pojille. Niita on ihasteltu ja katseltu ja ihmetelty. Valokuvat ovat olleet erityisen tarkeita. Niita on jouduttu jopa takavarikoimaan koulussa... Kirjeita on kirjoitettu takaisinpain ja niihin on kaytetty valtavasti aikaa. Yksi pojista pikkuinen Luis Torres halusi ehdottomasti lahettaa hanelle kirjoittaneelle pojalle kellonsa, kenties arvokkaimman esineen minka han omistaa. Luis kieltaytyi ehdottoman tiukasti ottamasta kelloa takaisin, kun yritin palauttaa sita hanelle...
Myos luokkakuva jossa oppilaat ovat ilman koulupukuja heratti valtavasti ihmetysta: "Ollaanko Suomessa koulussa omissa vaatteissa? Miten kauniita vaatteita!"
Seuraavan kerran kun tulen Kolumbiaan minun on kuulemma valttamatta otettava oppilaani mukaan. .. Kiitos 5c viela kerran kaikista kirjeista. Ne ovat olleet valtavan tarkeita ja niita sailytetaan huolella ja luetaan aina vain uuudestaan. Kaikilla pojilla ei ole lainkaan kummia joka heille kirjoittaisi, mika lisaa kirjeiden arvoa. Saku ja Foxi (kasinukkeketut) ovat olleet hyvin suosittuja ja jokainen haluaisi nukkua niiden kanssa. Eilen teimme poikien kanssa vuorottelulistan siita kuka saa Sakun ja Foxin seuraavaksi yoksi, ettei syntyisi turhaa riitaa.

Pojat haluavat innokaasti oppia Suomea ja tanaan olenkin luvannut taas opettaa uusia sanoja. Ja he haluavat uudelleen ja uudelleen kuulla minun puhuvan suomenkielta, joka on heista hauskan kuuloista. Tana aamuna koulun pihalla pojat toivat ystaviaan minun luokse, jotta puhuisin heille suomea.

Heratys taalla sasaimassa on kello 5.00. Andres menee poikien taloon (pojat nukkuvat erillisessa talossa) herattamaan pojat. Pojat kayvat joka aamu suihkussa, vaihtavat kouluvaatteet paalleen, petaavat sankynsa ja ennen aamupalaa jokaisella on viela viikoittain vaihtuva pieni siivoustehtava.
Aamupala tarjotaan kello 6.00 ja puoli seitsemalta lahdemme saattamaan pojat kouluun Sasaiman kylaan. Matka kestaa noin 15-20 min.
Sitten alkaa minun vapaa-aika joka kestaa noin kello yhteen, jolloin ensimmaiset pojat palaavat koulusta. Jokainen pesee oman koulupukunsa kasin ulkona pesualtaassa ja tulee sitten lounaalle. Sitten jokainen poika tyoskentelee tunnin verran maatilalla ja sen jalkeen on hetki vapaata aikaa.
Kylasta tulee iltapaivalla opettaja joka auttaa poikia laksyjen teossa. Muutamalla pojalla on paljon vaikeuksia koulussa ja laksyjen teko saattaa kestaa kaksikin tuntia. Olen ollut mukana auttamassa muutamaa poikaa laksyissa.
Laksyjen jalkeen on vapaa-aikaa, mutta jokaisen on huolehdittava, etta seuraavaksi paivaksi on puhtaita vaatteita ja kaikki vaatteet pojat pesevat itse kasin. sasaimassa on televisio, mutta sita on lupa katsoa vain muutaman kerran viikossa.

Pojilla on hyvin vahan mitaan omaa. Monen vatteet ovat vanhoja ja kengat rikkinaisia. Koulupuvut ovat siisteja, mutta suurin osa omistaa vain yhden. Tanakin aamuna muutaman pojan puku oli viela kostea ja he yrittivat silittamalla kuivattaa niita. Kouluun piti kuitenkin lahtea kosteissa vaatteissa, kun ei ollut enaa aikaa. Onneksi ilma on lammin.

Kaikilla pojilla on rankkoja elamankokemuksia. Tarkoitus on yhdessa Andreksen kanssa kirjoittaa niita ylos. Andres on tyoskennellyt Sasaimassa vasta hyvin vahan aikaa ja pojista ei ole mitaan tietoja ylhaalla, joten emme viela tarkasti tieda heidan taustaansa ja kokemuksiaan.

Taalla Kolumbiassa silmiinpistavaa on ihmisten ystavallisyys ja sen miten laheisia ihmiset ovat toisilleen. Halataan ja pussataan. Aikuiset lapset saattavat hyvin kavella kasikadessa isansa tai aitinsa kanssa.
Vaikka Suomessa en olekaan juonut kahvia, on se taalla suorastaan valttamattomyys. Sita ei voi oikein valttaa ja taytyy sanoa, etta se maistuu oikein hyvalta.
Rahaa en ole viela oikein tottunut kayttamaan, enka ole sita juuri tarvinnutkaan. Yksi euro on noin 2500 pesoa. Tuntuu, etta kantaa lompakossaan valtavan suuria summia rahaa. vaihdoin kentalla 40 euroa ja sain 100 000 pesoa...

Eniten hankaluuksia on aiheuttanut kieli. Vaikka tulenkin normaalina turistina hyvin toimeen espanjalla, niin on monia asioita mita en viela ymmarra tai pysty sanomaan espanjaksi. Taalla Sasaimassa puhutaan myos hyvin nopeasti, mika viela vaikeuttaa ymmartamista. Pitaa olla karsivallinen, mutta pystyisin tehda paljon enemman jos pystyisin kommunikoimaan hyvin espanjaksi.

Olen saastynyt vatsataudeilta toistaiseksi. Vesi taalla Sasaimassa on melko likaista. Olen juonut vain pullotettua tai keitettya vetta ja toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin. Joki joka kulkee myos lastenkodin halki on jonkunverran saastunut. Eilen kun olimme saattaneet pojat kouluun ja palasimme lastenkotiin, oli tielle pysahtynyt auto taynna sikoja ja niita teurastettiin siina joen rannassa, mika ei ole sallittua saastumisen vuoksi. Jokatapauksessa huomenna menemme poikien kanssa onkimaan joelle ja lauantaina kavelemme muutaman tunnin matkan vesiputouksille.

Kiitos kaikista kommenteista joita olen saanut!
Saludos de Colombia!
Kaisa

Bogota maanantai 25.2.2008

Buenas noches Finlandia!

Bogotassa kolmatta paivaa.
Lennot sujuivat hyvin ja kaikki matkatavarat saapuivat perille. Ylipainoa oli 8kg, mutta sain vieda lopulta kaikki aikomani tavarat eika mitaan tarvinnut jattaa kentalle...-paitsi ensin Helsingissa kaksi vesipulloa ja viela toistamiseen Pariisin kentalla Helsinki-Vantaalta ostamani pullo. Vesi nayttaa olevan talla hetkella yksi vaarallisimmasta asioista mita koneeseen voi tuoda. Vieressani istuvalla tytolla oli koneessa oma veitsi mukana, eika siita sanottu mitaan.

Konnenvaihto Pariisissa. Odotin nakevani koneesta valtavan suurkaupungin, mutta nain vain ja ainoastaa valtavan isoja peltoja. Tosin Pariisin kentta oli sitten valtava. Ehdin jo luulla, etta lentohintaan kuuluu kaupunkikierros koneella, kun allamme kulkivat autot valtateita pitkin. Lopulta tulimme kuitenkin valtavaan terminaaliin ja muutaman kysymyksen ja kilometrin jalkeen, kaikista epailyksistani huolimatta, loysin perille oikealle portille.

Perilla Gogotassa 2600 metrin korkeudessa +18 C minua oli vastassa Jazz aitinsa ja siskonpoikansa kanssa. Eldoradon lentokentta ei vastannut lainkaan odotuksiani Kolumbiasta aiemmin saamastani turvattomasta paikasta. Tunnelma oli leppoisa minua vastassa olevat ihmiset hyvin lampimia.

Bogotan lastenkodissa lapset ovat aina viikonloput kodeissaan tai jonkun sukulaisen luona, vaikka se ei aina olekaan heille paras paikka. Siksi vasta tanaan paasin tapaaamaan Bogotan lastenkodin lapsia ensimmaista kertaa.
Lastenkodissa asuu talla hetkella 12 poikaa, joista vanhin Mauricio on 15 vuotta. Tyontekijoita on vain kaksi. Fanny, joka siivoaa ja laittaa ruoan ja Jazz, jonka kodissa olen majoittunut Bogotassa. Talla hetkella yolla lapset ovat keskenaan, koska ei ole tarpeeksi tyantekijoita. Jazz laittaa lapset nukkumaan ja kahden vanhimman pojan vastuulle jaavat yot, jotka ovat onneksi rauhallisia. Olen saanut vasta aavistuksen siita minkalainen tausta pojilla on. Tarkoitus on myohemmin perehtya tarkemmin heidan historiaansa.

Pojat kayvat koulua 6.30-14.30. Pojat ovat ihastuttavan suloisia ja valtavan hellyydenkipeita. kaikki haluavat olla sylissa ja pitaa kadesta ja halata.
Kiitos kirjeista 5c:lle kaikilta pojilta!!! Kirjeet ja valokuvat herattivat valtavasti ihastusta ja niita ihasteltiin koko ilta. Oli valtava ilo saada antaa ne pojille ja nahda riemu, jonka ne saivat aikaan.
Luokkamme maskotit kasinukkeketut Saku ja Foxi ovat myos molemmat matkassa ja ne olivat jokaisen sylissa ja leikkipuistossa pelaamassa jalkapalloa, keinussa.... ja yoksikin ne olisi haluttu viereen, mutta koska lahden huomenna aamulla kohti Sasaiman lastenkotia, joten otin ne mukaan.

Kristillisyys on hyvin vahvasti mukana lahes kaikessa tekemisessa. Jopa silloin kun lahdin kuuden pojan kanssa kaymaan puistossa leikkimassa, ennen lahtoa yksi pojista luki ovella rukouksen. Pojat ovat selvasti tottuneet noudattamaan saantoja ja jokaisella on omat tehtavansa tiskaamisesta lakaisemiseen.

Huomenna aamulla lahden siis kohti Sasaiman lastekotia, joka sijaitsee noin kahden tunnin ajomatka paasta Bogotasta ja jossa ilmasto on huomattavasti lampimampi. Sasaimassa tulen viettamaan suurimman osan ajastani taalla.

Kolumbia:

Lähtö 23.2.08 klo 7.35 Helsinki-Vantaalta. Edessä kaksi kuukautta Bogotasta vähän alempana sijaitsevan pikkukylän Sasaiman lastenkodissa. Paikka näyttää kuvista paratiisimaiselta hedelmäpuineen ja trooppisine ympäristöineen. Kaksitoista 10-15-vuotiasta poikaa asuu seurakunnan ylläpitämässä lastenkodissa. Toinen lastenkoti sijaitsee Bogotassa, jossa asuvat vähän nuoremmat pojat. Suomalainen Koti katulapselle yhdistys tukee lastenkotien toimintaa mm kummitoiminnan avulla.



Lähtö lähestyy. Oppilaani ovat kirjoittaneet jokaiselle lastenkodinlapselle kirjeen ja liittäneet mukaan pieniä lahjoja. Antamisen ilo on näkynyt monesta kortista ja minulla on kunniatehtävä ojentaa kortit paikanpäällä.



Pakkaaminen on aina yhtä vaikeaa. Kahteenkymmeneen kiloon pitäisi saada mahtumaan kahden kuukauden tavarat ja kaikki 26 kirjettä ja lahjaa ja muita viemisiä mitä on kertynyt jo yhden rinkan verran. Tuntuu, että rinkka täyttyisi jo melkein pelkistä pilleri- ym. purkeista. Karsintaa täytyy tehdä rankalla kädellä.



Jännityksellä ja innolla odotan tulevaa kahta kuukautta. Mitä kaikkea elämällä onkaan tarjottavana ja minkälaisia kokemuksia edessäpäin...