Sasaima

Hola!!!

Viimeiset terveiset taalta Sasaimasta. Huomenna aamulla lahden kohti Bogotaa...

Taalla sasaimassa asiat poikien osalta ovat hyvin. Pojat voivat hyvin ja olemme viettaneet monia ikimuistoisia hetkia heidan kanssaan.

Taalla Sasaimassa oli viime viikolla kaksi aseellista ryostoa keskella paivaa. Toimittaja Risto Suomesta saapui reilu viikko sitten tanne Sasaimaan. Risto oli eraana aamulla ottamassa kuvia ison kameransa kanssa ja Andres huolestui, koska muutama tuntematon henkilo tarkkaili meita kirkon luona. Olemme taalla ainoat "valkoihoiset" ja heratamme sen vuoksi helposti huomiota. Elama on kuitenkin jatkunut taalla samaan rauhalliseen tahtiin kuin aina ennenkin ja ryostajat ovat varmasti jo palanneet Bogotaan tai mista lienevat tulleetkaan...

taalla sasaimassa asiat poikien osalta ovat hyvin. pojat voivat hyvin ja olemme viettaneet monia ikimuistoisia hetkia heidan kanssaan.
Kiitos aidille ja Immolle Suomeen mahdollisuudesta vierailla poikien kanssa Bogotassa huvipuisto "Mundo aventurassa". Kun kerroimme pojille retkesta torstai-iltana syntyi uskomaton huuto ja hulina. Perjantaiaamuna herasimme aikaisin ja pojat pukeutuivat parhaimpiinsa. Kukaan ei valittanut kahden tunnin bussimatkan aikana, vaikka suuri osa pojista joutui seisomaan lahes koko matkan... Luis istui sylissani ja kerasi ilokseni matkan aikana kolme torakkaa, jotka laittoi paitansa alle "etta niilla olisi lammin", ja jotka karkasivat sielta syliini...

Saimme neuvoteltua hyvan alennuksen puiston sisaanpaasysta ja pystyimme antamaan jokaiselle pojalle hieman kayttorahaa (Luis olisi halunnut ostaa rahalla hiiria...). Paiva oli SUPER. Kavimme jos jonkinlaisissa laitteissa ja muutaman kerran piti pitaa silmat tiukasti kiinni ja uskoa kuoleman jalkeiseen elamaan... pojat olivat todella innoissaan ja myos meille aikuisille paiva oli ihana. Kukaan ei valittanut nalkaa eika janoa vaikka olimme koko paivan syomatta.
Kun lahdimme puistosta Dilanin aiti tuli tapaamaan poikaansa ja tuli meidan kanssa syomaan. Han oli hyvin onnellinen nahdessaan pikansa niin tyytyvaisena, ja vaikka han sanoi ikavoivansa poikaansa kovasti, han sanoi, etta nakee, etta Dilanin on nyt hyva olla. Kotona olot ovat kurjat ja on paljon ongelmia vakivallan ja huumeiden suhteen.
Soimme herkullisen lounaan ja sitten oli vahan aikaa tehda ostoksia. lakoi olla jo pimea ja kaikenlaisia kulkijoita liikkeella. Andres huolehti paluumatkasta. Palasimme bussipysakille ja odottelimme hyvan tovin. Mutta kaikki bussit olivat jo menneet.... Istuimme Bogotassa kadun reunassa kymmenen pojan kanssa... Jopa katukauppiaat saalivat meita ja antoivat meille valtavan pussin sipseja ja tikkareita. William lupasi jo, etta voi kysya isoaidiltaan, jos voisimme menna sinne nukkumaan. Andres soitti kuitenkin ystavalleen ja suureksi onneksemme he olivat lahdossa neljalla busiilla Sasaimaan pitamaan seurakunnan leiria!!! Kolmen tunnin odotus paattyi riemunkiljahduksiin bussien ilmaantuessa nakyviin. Sasaimaan saavuimme lopen uupuneina , mutta onnellisina yhdentoista aikaan illalla.

Seuraava paiva sitten kerrattiin paivan tapahtumia... ikimuistoinen paiva.

Eilen sunnuntaina vietettiin Williamin 16v. synttareita. Olimme ostaneet ison kakun ja pienen lahjan ja William oli hyvin onnellinen, kun hanta muistettiin. lauluomme paljon onnea vaan Suomeksi, englanniksi ja espanjaksi ja jokainen kertoi Williamille, mita hanelle toivoo seuraavaksi vuodeksi.

Eilen sain monia ihania jaahyvaiskirjeita pojilta ja ilmassa oli jo lahdon tunnelmaa... haikeaa

Haluksin
Kohta nahdaan!!
Kaisa

Sasaima

Hola!

Perjantaina palasin takaisin tanne Sasaimaan Caribian rannikolta.
Lastenkodin pojat osaavat olla hyvin kohteliaita. Kun saavuin matkalaukkuineni takasin Dilan ja Carlos tulivat heti kantamaan niita puolestani aina huoneeseeni asti.

Aika alkaa olla vahissa. Tama viikko viela taalla Sasaimassa. Sitten lahden Bogotaan ja keskiviikkona alkaa pitka paluumatka Suomeen... Toisaalta on ihana palata Suomeen ja nahda kaikki tutut ihmiset, mutta lahto taalta tulee olemaan vaikea...

Lauantaina saapui Bogotan lastenkodin vaki Sasaimaan. Vakea oli kaikenkaikkiaan lahes 50 henkea. Uima-allas saatiin juuri kunnostettua oikeaan aikaan ja lapset paasivat uimaan. Leikimme ja soimme herkullisia ruokia.
Paivan tarkoitus oli myos juhlia kaikkien synttareita. Paiva huipentui piñataan. Pinñanta on laatikko, joka laitetaan roikkumaan katosta ja joka on taynna pienia lahjoja. Laatikko hajotetaan ja jokainen saa kahmia itselle niin paljon lahjoja kuin ehtii. Voitte varmaan kuvitella etta hetken aikaa kaikki oli yhta kaaosta, mutta selvisimme ilman vammoja ja isompia riitoja ja kaikki olivat tyytyvaisia. Illalla Bogotan vaki lahti paluumatkalla ja siivosimme poikien kanssa talon. Illalla kaikki kavivat nukkumaan lopen uupuneina, mutta tyytyvaisina.

Andres lahti sunnuntaina parin paivan hyvin ansaitulle lomalle ja olen nyt poikien kanssa yksin parin paivan ajan. Kaikki on sujunut hyvin. Pojat ovat hyvin yhteistyokykyisia ja auttavaisia (silloin kun haluavat) ja ymmarran jo lahes kaiken mita he minulle sanovat -onneksi.

On satanut paljon. Tanaan kavellessamme poikien kanssa kouluun veimme samalla roskat tien varteen odottamaan jateautoa. Tie oli sateiden vuoksi hyvin mutainen ja jokainen sotki vahan koulupukuaan. Carlosin housut likaantuivat eniten. Han oli sita mielta, ettei mene ollenkaan kouluun. Juttelimme opettajan kanssa, joka suostui paastamaan Carlosin kouluun, koska heilla oli varahousut. Carlos ei kuitenkaan halunnut menna, koska muut oppilaat ovat herkasti pilkaamassa. Niin palasimme Carlosin kanssa kotiin ja pesimme housut odottamaan huomista.
Taalla ollaan koulussa hyvin tarkkoja siisteydesta ja ulkonaosta. Likaisessa uniformussa ei paase kouluun. Tosin tanaan moni muukin poika oli siina rajoilla paastako vai ei...
Kun Carlos P ja William kavivat leikkaamassa hiuksensa ja jattivat keskelle paalakea pidemmat hiukset, soitettiin koulusta ja sanottiin, etta pojat eivat saa tulla kouluun sellaisen kampauksen kanssa.

Saludos!
Nos vemos pronto!
Kaisa

Santa Marta

Heippa!
Lastenkotiin saapui uusi poika Dilan keskiviikkona. Dilan on 10-vuotias poika, joka on asunut aikaisemmin Bogotan lastenkodissa. Vuosi sitten han muutti takaisin perheensa luo. Hanella on aiti ja kaksi veljea ja pikkusisko, jonka isa (Dilanin isapuoli) surmattiin hiljattain. Dilanin kotona on huumeita ja vakivaltaa ja Dilan itse pyysi paasta takaisin lastenkotiin. Talla kertaa hanet sijoitettiin tanne Sasaimaan.
Dilan (Meri, kirjoitit Dilanille) saapui hieman yllattaen ja poikien huone oli viimeista sankya myoten taynna, joten pari ensimmaista yota han nukkui minun kanssani.
Dilanin henkilokortissa on hieman pyorean pojan kasvot, mutta nyt han on hyvin hoikka, kuin eri poika.
Dilan on sopeutunut hyvin ja saanut ystavia toisista pojista. Pojat ystavystyvat nopeasti keskenaan. Uudet pojat Cristian ja Dilan otettiin kummatkin heti joukkoon mukaan. Reippaanoloinen poika. Ensimmaisen paivan han tyoskenteli Luchon kanssa tilalla muiden ollessa kuolussa, mutta jo seuraavana paivana hanet hyvaksyttiin kouluun. Saatoimme hanet sinne ja koulupaiva sujui hyvin. Han on samalla luokalla toisen lastenkodin pojan CarlosP kanssa.

Dilanille jarjestyi nukkumapaikka poikien huoneesta hieman yllattaen. Cristian, joka tuli muutama viikko sitten lastenkotiin lahti pois. Cristian on edelleen kirjoilla valtion yllapitamassa lastenkodissa, josta han karkasi muutama kuukausi sitten. Valtion yllapitamat lastenkodit ovat aika pahamaineisia: vakivaltaa, yksipuolista ruokaa, ankara kuri. (Andres kertoi eraasta pojasta joka oli valtion lastenkodissa kolme kuukautta ja naki sina aikana paivanvalon vain kolme kertaa.) Eras perhe otti Cristianin luokseen asumaan ja hanen oli tarkoitus olla viikot meidan lastenkodissa kaydakseen koulua ja viikonloput "perheensa" luona. Han ei kuitenkaan ole voinut viela aloittaa koulunkayntia, koska on edelleen kirjoilla valtion lastenkodissa. Jos selviaisi, etta han on taalla meilla "luvatta", olisi luvassa ongelmia.
Niinpa kerroimme Cristianille, etta niin kauan kun hanen paperiasiansa eivat ole kunnossa han ei paase taalla kouluun, emmeka voi pitaa hanta laittomasti. Onneksi hanella on perhe jonka luokse menna. Perjantaina hanen oli tarkoitus lahtea keittajamme Blancan kyydissa "perheensa" luokse. Kun oli aika lahtea, emme loytaneet hanta mistaan. Etsimme joka puolelta. Andres epaili, etta Cristian on lahtenyt Sasaiman kylaan pyytamaan rahaa kotimatkaa varten, vaikka hanelle oli jo jarjestetty kyyti.
Kun Blanca lahti kotiinsa iltapaivalla han ajoi kylan lapi ja naki Cristianin siella, mutta Cristian juoksi karkuun... Iltapaivalla Luis, joka oli korjaamassa vesisailiota, loysi Cristianin kylasta itkemasta torilla. Cristian oli jo nalissaan ja Luis osti hanelle ruokaa ja antoi rahaa bussimatkaa varten. Illalla Cristianin "aiti" soitti, etta Cristian saapui viimein kotiinsa, monta tuntia sen jalkeen kun oli tavannut Luisin. En tieda miksi Cristian lahti silla tavalla, vaikka kaikki oli jo jarjestetty valmiiksi.

Viimeviikon torstaina ajoimme moottoripyoralla keittajamme Blancan kanssa Villetan kylaan hanen vanhempiensa luokse katsomaan sokeriruoon valmistusprosessia. Matka pyoran kyydissa hirvitti aluksi. Missaan muualla maailmassa ei ole varmaan niin paljon raskasta liikennetta kuin taalla Colombiassa ja lahes koko matkan rekat hengittivat ihan puskurissa kiinni.
Villetan kylassa, jota sanotaan makeaksi kylaksi sokeriruoon vuoksi, on valtavan kuuma. Ajoimme maaseudulle jossa sokeriruokokattilat porisivat monen sadan asteen kuumuudessa. Sokeriruoosta valmistetaan taalla panelaa joka on eraanlainen ruskea sokeriharkko -ja herkullinen. siita tehdaan makeaa kuumaa juomaa veden kanssa. Myos muita makeita tuotteita valmistetaan panelasta ja soin itseni kipeaksi. Valtavasta kuumuudesta ja sokerista melkein oksensin ja piti vilvoittua suihkussa (tarkoitti siella ruskeahkoa vettaa saavissa...) ja nukkua hetken aikaa. Sina paivana ei enaa panela maistunut seuraavana kylla taas. Kunhan palaan Suomeen tuon panelaa mukanani.

Terveiset taalta Santa Martan kaupungista Caribian rannikolta!!
Saavuin tanne sunnuntaina matksutettuani ensin 18h bussilla. Matka sujui ilman ongelmia. Minua vannotettiin ottamasta keltaan vastaan mitaan syotavaa bussimatkan aikana, mutta kukaan ei sita minulle tarjonnutkaan. Muut taalla pelkaavat turvallisuuteni vuoksi enemman kuin itse. Valilla tuntuu, etta liikaakin.. Pitkan matkan bussit ovat taalla todella mukavia ja tilavia ja ensimmaista kertaa pystyin nukkumaan bussimatkan aikana.
Santa Martassa oli 38 astetta saapuessani. Tappava kuumuus. Ulkona kaupungila ei voi olla. Minua oli vastassa eras pastori Reinelin vanha ystava. Hanen siskonsa luota minulle jarjestyi asunto naiksi paiviksi. Asun Elrodaderon alueella, joka on taynna kalliita hotelleja ilmaiseksi. Vanha pariskunta jonka luona asun on todella ystavallinen. He toistelevat minulle "Que linda", "mi cielo", Mi amor".
Mika onni etten saapunut Santa Martaan yksin. Olisin noudattanut Lonely Planetin ohjeita hotellin valitsemiseksi ja ottanut hotellin niin sanotulta "zona negralta", eli mustalta alueelta. Se tarkoittaa taalla vaarallista, epamaaraista seutua, jossa oleskelevat prostituoidut, huumeidenkayttajat jne...
Ajoimme autolla katujen halki keskella paivaa. Resuinen nainen kyykki jalkakaytavalla ja etsi kai koirista kirppuja, mies makasi jalkakaytavalla ilmeisen tiedottomassa tilassa, epamaaraisen nakoista vakea siella taalla. Kuitenkin vain muutama katu Santa Martan kaupungista kuuluu tahan "zona negraan".
Taalla Colombiassa on "zona negran" lisaksi myos " Zona roja" , punainen alue, joka tarkoittaa alueita joilla oleskelee sissijoukkoja.

Taalla rannikolla espanjankieli on toisenlaista kuin sisamaasa. Taalla jatetaan lahes aantamatta arrat ja assat ja puhutaan todella nopeasti. Ymmartaminen on valilla vaikeaa.
Nama paivat taalla Santa Martassa ovat olleet todellista lomaa. Paiva alkaa kello viisi aamulla. Silloin on viela viileaa ja lahdemme isannan kanssa kavelylle. Sen jalkeen holkkaan rannalla hetken ja osallistun aamun yleiseen jumpaan rannalla. Sitten uimista, aurinkoa, herkullista ruokaa.
Kaksi paivaa vietin laheisessa Tayronan luonnonpuistossa. Super bonito (erittain kaunis) Paraiso (paratiisi)-niinkuin taalla sanotaan. Tiheata metsaa, palmuja, valkeita rantoja, turkoosia merta. Rantoja joilla saa olla ihan yksin. Lampotila vahan reilut 30 astetta, jota tuuli viilentaa valiin mukavasti. Yo riippumatossa -nukkumatta lainakaan...
Elaimia, joita useammin kuulee kuin nakee. Nain valtavan vihrean kaarmeen kiven paalla -en tieda kumpi saikahti enemman..., apinoita, sisiliskoja joka puolella samoin rapuja. aAlueella asuu paikallinen intiaaniheimo. Nain heita aina valilla, mutta he elavat hyvin omissa oloissaan ja omaan perinteiseen tapaansa.
Tayronan luonnonpuistossa kohtasin ensimmaiset ulkomaalaiset koko matkan aikana ja jopa kaksi Suomalaista!! Suomen kieli tuntui oudolta puhua pitkasta aikaa ja aloitimme lauseet aina valilla tottumuksesta espanjaksi...
Jos joku suunnittelee matkaa Colombiaan rentoutumismielessa, niin ehdottomasti taytonan luonnonpuistoon!

Huomenna on aika palata takaisin Sasaimaan. Vietan siella viela reilun viikon ja sitten onkin jo aika palata Suomeen. Aika on kulunut todella nopeasti!
Risteilyinfonkin sain joten ei matkustaminen lopu Suomeen tultuakaan...

Que les vaya muy bien! Saludos y abrazos a todos!!!

Kaisa

Bogota

Muutama paiva sitten Sasaimassa oli melko voimakas maanjaristys yolla. Vaikka talo, jossa asumme on kivea, se kuulemma tarisi ja yopoydat heiluivat. - Ja mina nukuin sikeasti ja kaikki meni minulta ohi-


Terveiset Bogotasta! Saavuin Bogotaan pikkubussilla Sasaimasta kolmen kanan kanssa, jotka oli maara tuoda Bogotan lastenkotiin. Lucho uskotteli minulle Sasaimassa, etta minun pitaa vieda kolme elavaa kanaa mukanani Bogotaan. Onneksi kanat eivat kuitenkaan sanoneet mitaan matkan aikana koska olivat syvajaassa..

Ensimmainen kerta kun matkustin taalla yksin yleisella kulkuneuvolla ja minua ohjeistettiin tiukasti puhumasta kenenkaan kanssa enempaa kuin tavalliset kohteliaisuudet. Aluksi yritinkin olla kohteliaan harvasanainen, mutta loppumatka kului jutellen vieressa istuvan vanhan herran kanssa.


Bogotassa minua oli vastassa pastori Reinel, jonka kanssa suunnistimme Bogotan lastenkotiin. Bogotan lapset lahtevat aina viikonlopuksi kotiinsa tai paikallisen kumminsa luokse ja lastenkoti jaa tyhjilleen. Koska oli perjantai paikalla oli enaa vanhin pojista Mauricio 16v. opiskelemassa englantia ja toiseksi vanhin Carlos. Camilo odotteli ylhaalla viela kumminsa saapumista ja autoin hanta englannin sanojen etsimisessa.


Mauricio ja Carlos lahtivat kummiensa luo vasta lauantaiaamuna. Perjanatai-illan ja yon he viettivat vastapaisen kirkon "nuorten palveluksessa". Juttelin Mauricion kanssa taman tulevaisuuden suunnitelmista ja han kertoi, etta hanen haaveensa olisi tulla Suomeen opiskella suomea ja katsoa sitten mita tekisi. Mauricio opiskelee ahkerasti englantia -osin toteuttaakseen haaveensa. Joka paiva kaksi tuntia iltapaivisin englanninopettajan kanssa. Mauricio vaikuttaa hyvin tasapainoiselta ja vastuuntuntoiselta pojalta. Han on asumut lastenkodissa taalla Bogotassa ja Sasaimassa yhteensa noin 10 vuotta. Viisivuotiaasta alkaen.

Myos toiseksi vanhin pojista Carlos vaikuttaa herrasmiesmaiselta nuorelta ja on asunut jo pitkaan lastenkodissa.


Bogotassa lapsista huolehtii paivisin Jazz. Asuin hanen ja hanen perheensa luona pari paivaa tullessani tanne Kolumbiaan. Jazzilla oli minulle todella ihana yllatys. Han halusi tarjota minulle manikyyrin kiitokseksi Sasaimassa tyoskentelysta! Niinpa illalla olin ensimmaista kertaa elamassani manikyyrissa. Ihana kokemus! Ja nyt minulla on niin kauniisti taiteillut kynnet, etta taidan siirtya siistiin sisatyohon... Kiitos Jazz! Ihana yllatys.

Jain yoksi lastenkotiin. Oli ihana olla vahan aikaa ihan yksin. Ensimmaista kertaa reiluun kuukauteen. Lastenkodin ikkunasta minulle avautui pikkuisen Bogotan todellisuutta. Jatteiden kierrattaja teki itselleen yosijaa puiseen karryynsa. Kasasi pahveja patjaksi ja kavi pitkakseen ja veti pahvin peitokseen...


Seuraavana aamuna lahdimme aikasin Reinelin kanssa liikkeella ja kadun asukki nukkui edelleen "kodissaan", jalat vain pilkistivat pahvien valista. Kierrelessamme kaupungilla ihmisia nukkui aina valilla kadulla pahvien paalla. Muutamat pyytavat rahaa toiset vain ovat ja tuijottavat muissa maailmoissa. Liikennevaloissa on joskus resuisia ikkunanpesijoita ja kaikenlaisia taiteilijoita ansaitsemassa elantoaan.


Kuiten Bogota vaikuttaa kaikenkaikkiaan modernilta ja siistilta kaupungilta. Tiet ovat hyvia ja autot uudehkoja (tosin autojen seassa kulkee myos hevoskarryja). Toisaalta olen nahnyt varmasti vasta Bogotan parempaa puolta.


Kiipesimme jalan Reinelin kanssa ylos vuorenhuipulle, jossa on Monserratinkirkko. Paikka on suosittu urheilijoiden keskuudessa. Reilun kahden kilometrin matkalla noustaan reilut 600 metria, aina 3200 metrin korkeuteen. Nousu otti koville. Ilma on taalla huomattavasti ohuempaa kuin Sasaimassa ja huohottaen nousin huipulle. Nakymat ylhaalta olivat upeat yli kaupungin. Bogota on valtava, niin pitkalle kun pystyi nakemaan kaupunki vain jatkui ja jatkui. Bogotassa asuu melkein kaksinkertainen maara ihmisia koko Suomen asukaslukuun verrattuna.


Laskeuduimme alas ja jatkoimme kavellen katsomaan Bogotan muita nahtavyyksia. Soimme valtavan ison (ja maukkaan) luonaan ja kavimme tervehtimassa Reinelin aitia ja syomassa uudelleen. Taalla on mahdotonta olla syomatta olematta epakohtelias ja annokset ovat suuria -sen huomaa kiristavista vaatteista...


Sunnuntaina ajoimme bussilla Reinelin ja taman vaimon kanssa kaupungin ulkopuolelle Reinelin siskon kotiin. Jatkoimme matkaa heidan autollaan ja ajoimme Guatavitan kylaan.

Koska olimme vielakin ylempana kuin Bogota siella kasvoi paljon havupuita ja siella oli myos iso jarvi. Jarven synnytti aikanaan valtava meteori joka syoksyi maahan noin 2000 vuotta sitten ja jatti valtavan aukon maahan. Intiaanit tulkitsivat aukon kultaisen jumalan synnyttamaksi joka asuu jarven pohjalla. Jarvesta tuli palvonnan kohde ja sinne uhrattiin kultaa, timantteja ym uhrilahjoja. Kun espanjalaiset saapuivat 1500-luvulla ja nakivat intiaanien heittavan kultaa jarveen he yrittivat etsia sita jarvesta, mutta loysivat vain hyvin vahan. Nykyaan etsinnat jarvesta on jo lopetettu ja jos siella on aarteita ne saavat levata siella rauhassa.

Maanantaina saavuin takaisin Sasaimaan. Matkalla poliisit pysayttivat meidat ohittaessamme rekkaa kiemuraisella vuoristotiella juuri mutkan kohdalla... Kuljettaja sai aikamoiset sakot ja matka viivastyi toista tuntia. Kuvittelin, etta loppumatka ajetaan tiukasti liikennesaantojen mukaan, mutta mita viela, heti seuraavassa mutkassa toisen rekan ohi ja matka jatkui niin aina perille Sasaimaan asti.

Oli todella ikimuistettava kokemus palata takasin. Pojat olivat tyoskentelemassa tilalla kun saavuin sinne ja kaikki juoksivat ja melkein litistivat minut hengilta. Suloisia poikia!

Andres vietti sunnuntaina ensimmaisen vapaapaivansa kahteen kuukauteen (jos paasiaisen kolmea vapaata ei lasketa) ja oli siita hyvin tyytyvainen, vaikka lahti aamulla ja palasi takaisin jo illalla laittamaan pojat nukkumaan.

Harols palasi eilen takaisin lastenkotiin. Han lahti paasiaisena kotiinsa ja vietti siella yhden ylimaaraisen viikon. Poikien osalta kaikki on hyvin. He vaikuttavat suureksi osaksi tyytyvaisilta oloonsa. Henry on iloinen ja han on saanut hyvan ystavan uudesta pojasta Cristianista. He sanovat toisiaan serkuiksi. Cristian ei viela ole saanut koulupaikkaa Sasaimasta ja tyoskentelee paivat edelleen Luchon kanssa muiden ollessa koulussa. Luis on valiin aika vasynyt ja sairastelee aika usein, mutta hanen pieni pippurinen, kujeileva olemus on ennallaan.

Huomenna lahden laheiseen Villetan kylaan katsomaan sokeriruoon valmistusprosessia. Perjantaina tai lauantaina on tarkoitus lahtea kohti Caribian rannikkoa Santa Martan kaupunkiin muutamaksi paivaksi lomalle. Matka bussilla taalta rannikolle kestaa vahintaan 16 tuntia... Vahan jannittaa matka yksin. Toiset sanovat, etta se on ihan ok ja turvallista toiset ovat huolissaan kun lahden yksin. Sen verran aioin kuitenkin varautua, etta yritan varata hotellin jo etukateen, etta on valmiiksi osoite minne menna bussiterminaalista. Santa Martassa on kuitenkin paljon turisteja ja siella missa on turisteja on yleensa myos poliiseja huolehtimassa turavallisuudesta. taalla ollessani en ole nahnyt viela yhden yhtakaan turistia. En edes Bogotassa... Tarkoitus on rentoutua Santa Martan rannoilla ja nukkua pitkaan ,lukea ja katsella kaupunkia ja rannikon elamanmenoa, joka on kuulemma hyvin erilaista kuin taalla sisamaassa.

Saludos!!

LAMPIMAT terveiset tyokavereille, 5c:lle, ystaville, perheelle ja kaikille siella suomessa!!!!

KAISA

Sasaima

Hola!

Tanaan lahden bussilla Bogotaan ja vietan siella viikonlopun. Pojat ovat jo alkaneet kysella montako paivaa olen viela heidan kanssaan. Kuukausi on viela jaljella ja heista jo tuntuu, etta lahden ihan pian. Matkalaukkuuni on tulossa monta poikaa kun palaan Suomeen.

Luis ja Camilo olivat suunnattoman iloisia kuullessaan, etta heilla on uudet kummit Suomesta. He pyysivat minua viela illalla kertomaan uutisen kaikille muillekin ja hymyilivat onnellisena. Heidan veljensa Miguel viela odottelee kummin saamista, mutta hyvilla mielin toiveikkaana!

Luis 9v saa kaikki nauramaan ja hyvalle tuulelle. Han tulee tohkeissaan selittamaan minka elaimen on milloinkin loytanyt ja hymyilee omalla persoonallisella, valloittavalla tavallaan. Elaimet ovat hanelle todella tarkeita - vaikka elaimet eivat valttamatta rakastakaan Luisin hyvaa tarkoittavia elkeita...
Pikkukissanpentua han yritti opettaa eilen saalistamaan. Luis oli pyydystanyt sammakon ja yritti usuttaa kissanpentua sen kimppuun, jotta se oppisi. Kissa purikin sammakkoa. Sammakko oli myrkyllinen ja kissanpentu alkoi oksentaa. Annoimme sille nopeasti vetta panelan (sokeriruokosokerin) kanssa ja kissa jai eloon. Kissa ehti kuitenkin purra apuun tullutta Luisin isoveljea Miguelia kahdesti.
Eilen koulumatkalla han vei meidat pikkukauppaan ja olisi halunnut ostaa kaloja. "Maksavat vain 5snt/kpl", han selitti tohkeissaan. "Teen niille casitan (pikkukodin) ojaan", han selitti. Toissapaivana han laittoi kaksi linnunmunaa raakana juomaansa ja sanoi, etta saa niista paljon vitamiineja!

Eilen poikien tyoskennellessa tilalla he kohtasivat kaksi kaarmetta, jotka olivat todennakoisesti myrkyllisia. Kaarmeet olivat ehtineet kuitenkin jo menna ennen kuin Andres ehti paikalle. Pastori Reinelin vaatteista, jotka olivat ulkona viikattuna loytyi skorpioni. taytyy tasta lahin tarkastaa sanky ennen nukkumaanmenoa ylimaaraisten vieraiden varalta....

Hasta la vista!
Paljon terveisia!!!

kaisa

Sasaima

Hola!

Paasiasiloma on takana ja pojat palanneet takaisin. Vaikka lomalla oli rauhallista eika tarvinnut herata aamuisin ennen viitta oli poikia jo ikava.

Kaikki pojat saapuivat tyytyvaisina ja innoissaan lomalta. Oli muutamia uusia vaatteita ja pienta syotavaa mukana lahes kaikilla. Kun kysyin pojilta loma kuulumisia, niin kaikki olivat viettaneet paljon aikaa televisioita katsellen. Taalla lastenkodissa televisioita katsotaan paaasiassa vain viikonloppuiltaisin.
Miguel ja Camilo, jotka eivat aluksi halunneet lahtea kotiinsa, (koska pelkasivat) palasivat takaisin tyytyvaisen oloisina. Miguel itki nyt puolestaan sita, etta pitaa tulla takaisin ja erota taas isasta ja aitipuolesta. Erot ovat vaikeita pojille ja sen ymmartaa hyvin. Lahtemiset ja tulemiset, erot ihmisista jotka ovat tarkeita. Vaikka olot kotona eivat olisikaan parhaat mahdolliset on se kuitenkin poikien koti.
Henry palasi myos iloisena j onnellisena aitinsa saattamana. Han oli ollut perjantaihin asti aitinsa luona ja viikonlopun kumminsa luona Bogotassa. Tuomisinaan hanella oli lippis, saippua, shampoo, muroja ja kaakaota ja tikkareita joita han ystavallisesti tarjosi myos muille.

Palominon veljekset palasivat myos tyytyvaisen oloisena, vaikka Williamille olikin joitain ongelmia loman aikana isansa kanssa. William oli isansa luona ja Carlos aitinsa luona.

Carlos V palasi lomalta yksin. Hanen veljensa Harold jai viela Bogotaan aitinsa luokse. Han saattaa palata ensi viikolla, mutta on myos mahdollista, ettei han enaa palaa takaisin. Han haluaisi asua aitinsa luona, jos se on mahdollista. Carlos taas haluaa asua mieluummin taalla Sasaimassa. Katsotaan mita Haroldin suhteen tapahtuu.

Loman jalkeiset paivat ovat olleet joidenkin kohdalla rauhattomia. henry sai taas muistutuksen koulusta ensimmaisena paivana ja hanen koulukaverinsa sanoivat, etta Henry on taas loman jalkeen muuttunut takaisin "hulluksi". Ero aidista ja paluu arkeen on varmasti Henrylle vaikeaa. eilen han kieltaytyi tekemasta laksyja ja itki, mutta teki ne sitten lopulta ja illalla han oli taas iloisen ja tyytyvaisen oloinen. Juttelimme hetken ja han kertoi ikavoivansa kotiin. Ensimmaisen paivan jalkeen ei muistutuksia koulusta ole onneksi tullut ja Henry vaikuttaa taas tasapainoisemmalta ja tyytyvaiselta. Han ei enaa kiukustu niin helposti muiden poikien arsyttaessa ja poikien kanssa muutenkin hanella sujuu jo paremmin. Han kertoi, ettei ole enaa niin yksinainen ja henella on taalla kavereita.

Eilen koulusta palatessa pojat loysivat tielta cameleontin ja pyydystivat sen minun pelatessa, etta he jaisivat auton alle. Sita sitten ihmeteltiin koko loppumatka ja se vaihtoi varia taustan mukaan.
Koulumatkalla loysimme myos kokonaisia sokeriruokoja. Veimma ne Lastrenkotiin kuorimme ja imeskelimme makeaa vartta. Pojat sailoivat omia varsiaan talon taakse ja saastivat niita myohemmaksi.

William on vanhin poika taalla lastenkodissa 15v. Han asuu taalla yhdessa veljensa Carloksen 13 kanssa. William kay iastaan huolimatta vasta kuudetta luokkaa. Han tyoskentelee paljon koulun eteen vapaa-aikanaan. Kaksi tuntia joka paiva. Lauantaisin han tyoskentelee kylassa apumiehena klo 7-17. Kuljettaa tiilia jne. Han saa siita pienen palkan n 15000 pesoa paivassa, eli noin 6e/pva. William on selvasti ottanut vastuuta muista pojista ja paivan rutiineista, vaikka han monesti muiden tapaan myos valilla kiusaa muita, on han kuitenkin kuin heidan isoveli. Eilen kun olin yksin laittamassa poikia nukkumaan William huolehti iltarukouksesta, valojen sammuttamisesta. Kun oli lahdossa muiden jo nukkuessa William huomasi, etta ulkona satoi ja tuli tuomaan minulle oman taskulmappunsa, etta nakisin kulkea ja antoi oman pyyhkeensa sateensuojaksi. William on valilla oikea herrasmies!

uusi poika Cristian ei ole viela voinut aloittaa koulunkayntia, koska han on edelleen kirjoilla entisessa lastenkodissa ja hanen paperinsa ovat siella. heti kun asia on saatu selvitettya han aloittaa koulun. Nyt han auttaa Luchoa paivisin tilanhoidossa muiden ollessa koulussa. Muiden tehdessa laksyja opettaja antaa hanelle myos tehtavia, etta han ei unohtaisi oppimaansa ja oppisi uutta. Cristian on vahan hiljaisempi kuin muut pojat eika tule hakemaan laheisyytta toisten tapaan. Pojat ovat ottaneet hanet hyvin vastaan ja kohtelevat hanta hyvin. Ystavia han on siis saanut muista pojista. Hanen puheestaan minun on monesti vaikea saada selvaa. han puhuu hiljaa ja nopeasti ja usein paa alaspain kaannettyna. Pikkuhiljaa han on kuitenkin avautunut vahan enemman.

Huomenna lahden pastori Reinelin luo Bogotaan ja tarkoitus on viikonlopun aikana tutustua Bogotan nahtavyyksiin ja lahialueiden kyliin. Takaisin on tarkoitus palata sunnuntaina.

Tilalle on nyt istutettu 1100 kahvipensasta ja banaanipuita on tarkoitus istuttaa kahvin sekaan antamaan varjoa ja tietysti tuottamaan banaaneja. Vanhoja appelsiinipuita on kaadettu ja niiden tilalle on tarkoitus istuttaa muita hedelmapuita kuten esim. papaijaa. appelssiinipuita on toki viela tilalla lukematon maara ja joka paiva tulee syotya paljon appelssiineja ja tehtya niista muhua

Pari paivaa sitten pastori Reinel toi tullessaan kissanpennun. Aamulla mennessani herattamaan poikia kissanpentu nukkui Camilon kainalossa. Camilo oli tyytyvainen ja sanoi, etta Muñecan (kissan nimi. Suomeksi: nukke) kanssa on ihanaa nukkua se lammittaa niin mukavasti. Camilo sai lomalta palattuuaan silmalasit. Vaikka han ei ollutkaan niita valitsemassa (Ne saatiin lahjoituksena Bogotasta), han oli niista kovin iloinen ja oli ihmeissaan nahdessaan niin hyvin. Ensimmaisen koulupaivan jalkeen han kertoi onnellisena eraan tyton sanoneen, etta han nayttaa sympaattiselta lasien kanssa!

Eilen pojat pesivat uima-allasta ja olivat siita ihan ihan innoissaan uiden harjojen ja saippuan kanssa likaisessa vedessa... Tarkoitus on saada uima-allas pikapuoliin kuntoon, jotta pojat paasevat uimaan.

Unohdin laittaa kuvat muistitikulle joten lisaan uusia kuvia huomenna blogiin, jos ehdin tulla tietokoneelle tanne kylaan.

Saludos a todos!!!

Kaisa

Sasaima

Hola Finlandia!

Paasiainen on melkein takanapain. Eilen palasi Carlos C (14v), joka vietti paasiaisen keittajamme Blancan luona. Han vaikutti hyvin tyytyvaiselta lomaansa ja oli onnellinen kun oli oppinut siella ajamaan pyoralla. Tanaan palaavat loputkin pojat lomanvietosta. Saa nahda milla mielella. Toivottavasti yhta tyytyvaisina kuin Carlos.

Olemme viettaneet muutaman rauhallisen paivan. Fincalla (=lastenkodissa) on ollut Mina, Andres, Luis ja hanen tyttoystavansa Bogotasta joka on neljennella kuukaudella raskaana. Lisaksi vieraita on kaynyt Bogotasta. Andreksen perhe oli yhtena paivana Fincalla. kavimme uimassa hotellin altaalla ja sitten ostimme kylasta ruokatarvikkeita ja valmistimme Fincalla maittavan paivallisen. Oli oikein mukava paiva.
Torstaina ja perjantaina kavimme Bogotan vieraiden kanssa tutustumassa lahiston pikkukyliin. Pikkukylissa oli paasiaisen aikana nuoria Bogotassa seurakunnan leireilla ja vierailimme niilla.
Ajoimme vuoristoisia pikkuteita, jotka mutkittelivat hurjasti. En enaa jaksa pelata auton kyydissa, vaikka ohitamme rekkoja eika nakyvyytta ole mutkien takia juuri lainkaan. Viela muutama vuosi sitten emme olisi voineet ajaa kyliin, jossa nyt kavimme sisallissodan vuoksi. Sissijoukot asustivat alueella ja siella oli vaarallista. Nyt alue on puhdistettu ja tilanne rauhallinen

Jokapuolella vuorenrinteilla oli sokeriruokoviljelmia. Torstaina paasen seuraamaan sokeriruoon jalostamista eraalle maatilalle. Minua on varoitettu syomasta liikaa herkkuja siella -niin kay kaikille- ja seuraava paiva on kuulemma ankea...

Se mita taalla eniten pelkaan eivat ole sissijoukot tai kaappaukset vaan koirat... Yksin en voi lahtea juoksemaan, kun joka maatilalla (joita on taalla paljon) on koira vapaana ja valmiina syomaan minut. Yhden kerran lahdin yksin juoksemaan ja toista kertaa en sita enaa tee. Juoksin mahdollisimman iso kivi kadessa koko matkan.
Toinen asia mika taalla on vaarallinen ovat mehilaiset. Alkuun minua lahinna huvitti, kun yksi aamu Andres sanoi, etta talon taakse on ehdottoman kiellettya menna, koska mehilaiset parveilevat siella. Niinpa minulle selvitettiin, etta ne ovat Afrikkalaisia mehilaisia ja hyvin vaarallsia, jos useampi mehilainen pístaa, siihen kuolee.

Tanaan olemme jarjestaneet paikkoja uuteen jarjestykseen ja tuoneet mm. pingispoydan kuistille. (Tiina Pallot ovat ahkerassa kaytossa -kiitos kaunis!)

Juanes jarjesti taalla Kolumbiassa suuren konsertin rauhan puolesta. Paikalla oli valtava maara ihmisia ja se oli hyvin suuri tapahtuma taalla Kolumbiassa. Seurasimme sita tv:n valityksella. Juanes oli kutsunut paikalle paljon muita tunnettuja artisteja. Juanes on taalla Kolumbiassa hyvin suosittu. Ihmiset pitavat hanesta paljon.

Nyt lahden takasin Fincalle (lastenkotiin) vastaanottamaan poikia!

Saludos de Colombia!
Abrazos
Tsemppia toihin ja koulunkayntiin!
Kaisa

Sasaima

Taalla Sasaimassa on nyt rauhallista. Kaikki pojat ovat vihdoin viimein paasseet, kotiinsa tai jonkun muun aikuisen luo. Eilen lahti viimeinen poika Carlos C. kun hanella ei ollut muuta paikaa, niin meidan keittaja Blanca otti hanet kotiinsa taksi lomaviikoksi. Keittajalla on kaksi lasta jotka Carlos tuntee ja luulen, etta han viihtyy siella.
Carlos C on asunut taalla sasaimassa jo 5 vuotta. Hanen aitinsa on Reinelin mukaan huumeidenkayttaja. Ja Carlos kertoi, etta hanen isansa on yrittanyt tapaa seka hanet, etta aidin. Carloksella on useita sisaruksia ja kaikilla eri isa. Carlos ei ole tavannut perhettaan eika sisaruksiaan aikoihin. Sisarukset asuvat kasittaakseni eri lastenkodeissa.

Henryn suhteen kavi lopulta onnellisesti. Hanen aidilleen annettiin Bogotassa rahaa tulla hakemaan poika ja aiti tuli lauantaina ja Henry oli niin iloinen, etten ole hanta koskaan nahnyt niin iloisena. Paastimme Henryn lahtemaan aitinsa mukaan (aiti vaikuttaa hyvin noyralta ja alistuneelta ja asuu lahes kadulla, kulkee vanhoissa vaatteissa ja hanella on paihdeongelma), vaikka aiti kertoi, etta hanella ei ole ruokaa ollenkaan kotona eika ilmeisesti rahaa. Henry oli niin iloinen kun hanen aitinsa tuli, etta ajattelimme, etta vaikka han nakisi vahan nalkaa, on han nyt niin onnellinen ettemme voi estaa hanta lahtemasta. Andrs antoi heille eraan paikan osoitteen, joka on lahella paikaa missa aiti asuu ja josta saa ilmaiseksi ruokaa. Henry on kaksi, kolme paivaa aitinsa luona ja sitten hanen kumminsa Bogotassa ottaa Henryn loppuviikoksi luokseen. - toivottavasti.
Eilen sitten Pastori Reinel tuli Sasaimaan ja sanoi, etta paikka josta saa ilmaiseksi ruokaa Bogotoassa on paasiaisviikon suljettu...
Andres kertoi, etta Henryn isa on vakivaltainen ja kayttaa huumeita. Han asui heidan kanssaan kun Henry oli pieni ja laittoi Henryn kadulle kerjaamaan rahaa. Nyt Henry ei ole kasittaakseni nahnyt isaansa vuosikausiin.
Joka tapauksessa oli ihanaa nahda Henryn lahtevan niin onnellisena. Toivottavasti han palaa yhta tyytyvaisena!

Uusi poika Kristian vietti muutaman paivan lastenkodissa tutustumassa. han on asunut aiemmin toisessa lastenkodiss vuosikausia ja edes han itse ei tieda mitaan perheestaan. Lastenkodissa hanta pahoinpideltiin ja nyt han on asunut muutaman kuukauden eraan perheen luona taalla Sasaimassa. Illalla kun kavimme nukkumaan, olin tapani mukaan hetken jokaisen pojan luona ja silittelin heita uneen. Kun tulin Kristianin luokse ja kosketin hanta han huusi ja hypahti ylos. Hurjaa.. selvastikaan han ei ole tottunut kosketukseen, niin kovasti han saikahti.




Osan pojista lahetimme lomille ihan rauhallisin mielin. Osa oli ensin innoissaan, mutta kun lahdon hetki koitti, moni ilmoitti ettei haluakaan lahtea. kaikki kuitenkin lahtivat loppujen lopuksi. Olot kotona ovat valiin aika kurjat tai hurjat. William ei halua nahda aitiaan, joka on yrittanyt kuristaa hanet ja menikin isoaitinsa luokse. Torresin kolme veljesta lahtivat kotiinsa, mutta heidan isansa on hyvin vakivaltainen. Pyysimme heita soittamaan jos jotain tapahtuu, niin tulemme hakemaan heidat pois...

viime perjantaina oli poikien viimeinen koulupaiva ennen paasiaisloman alkua. Camiloa mietitytti torstaina selvasti seuraavanpaivan kotiin lahto ja han oli aika mahdoton, loukkaantui ja suuttuui pienistakin asioista ja ilmoitti ettei aioi lahtea huomenna kotiin, kun aitipuoli tulee veljeksia hakemaan. Mitaan syyta han ei halunnut sanoa, ilmoitti vain, ettei lahde. Andres sanoi hanelle, ettei kenenkaan tarvitse lahtea, jos ei halua.
Niin paljon kuin Camilo odotti isaansa syntymapaivanaan ja pettyi pahasti kun tama ei saapunutkaan...
Camilon veljet odottivat viela torstaina kovasti kotiinlahtoa. Luis odottaa kovasti kotiinpaasya, koska ikavoi rottiiaan, jotka ovat hanen isansa luona Bogotassa...
Perjantaina naytti silta, etta kukaan ei tulekaan veljeksia hakemaan. Miguel, veljeksista vanhin naytti hyvin pettyneelta. Sitten Andreksen puhelin soi ja Miguel syoksyi siihen ja hyppi ilosta, kun kuuli aitipuolensa olevan jo Sasaiman kylassa heita vastassa.
Lahdin veljesten mukaan pakkaamaan tavaroita. Miguel lahti aitipuoltaan vastaan. Sitten Miguel tuli poikien huoneeseen hyvin huolestuneen nakoisena. Kysyin mika on, ja Miguel ilmoitti, ettei halua lahtea kotiin. Olin hyvin hammastynyt. Miguel on ollut koko ajan innoissaan kotiin paasysta. Miguel kertoi, etta pelkaa isaansa, joka hyvin vakivaltainen. Aitipuoli kertoi myos isan olevan vakivaltainen. Luis ja Camilo halusivat kuitenkin lahtea kotiinsa, ja Miguelkin lahti. Miguel luultavasti siksi, etta tuntee valtavasti avstuuta nuoremmista veljistaan.

Ei ihme, etta veljekset pelkaavat kovia aania, myos taalla lastenkodissa. He ovat myos asuneet aiemmin alueella, jossa sissijoukot taistelivat.
Miguel soitti parin paivan kuluttua ja ilmeisesti asiat ovat ok.
Joka ilta yhteisessa iltarukouksessa Andres pytaa ymmarrysta heidan isalleen.

Olen tutustunut Andreksen avulla jo moneen ihmiseen taalla Sasaimassa. Andreksen aidin luona kaymme usein aamiaisella ja kavelemme kasikadessa Sasaiman kylassa. Leipomon myyjan kanssa pysahdymme usein jutustelemaan. Seurakunnan pastori on hyvin sympaattinen ja ystavallinen ja pysahtyy aina vaihtamaan muutaman sanan... Jo tuntuu, etta olen asunut taalla pitkan aikaa.

Viimeviikolla Andres pyydysti kaarmeen tyokaluvajaa siivotessaan. Ihmettelimme sita hetken ja otimme paljon kuvia -jotka sitten vahingossa tuhosin... Pojat laittoivat sen uimaan uima-altaaseen. Paastimme sen vapaaksi tilan laitamilla. Myrkyllinen se ei ollut.

Ehka huomenna lahdemme muutamaksi paivaksi Bogotaan. Ja palaamme sunnuntaina. lapset palaavt lomilta ensi viikon maanantaina ja tiistaina alkaa taas arki aikaisine heratyksineen. Sasaimassa on nyt hiljaista kun pojat ovat poissa. Heita on ikava, vaikka rauhaa on valilla kaivannutkin.

oikein hyvaa paasiaista kaikille sinne Suomeen!
Lammolla :
Kaisa

Sasaima

Heippa!

Ihan ensiksi, jos Juha ja Antti lukevat taman tekstin, niin olen ainakin viikonlopun yli taalla Sasaimassa. Sitten paasiasviikolla lahdemme mahdollisesti muutamaksi paivaksi Bogotaan. Jos se on mahdollista, kun kaksi poikaa jaa todennakoisesti paasiaisviikoksi tanne Sasaimaan, kun muuta paikkaa ei ole.Vahan pidemmalle matkustan sitten myohemmin. Paasiaisviikko kun on taalla sesonkiaikaa ja kaikki on kalliimpaa ja paikat varattuja.
Eli Juha ja Antti, jos haluatte tulle vieraisille niin Bogotasta bussi Sasaiman kylaan (noin 2h)ja sielta kun kysytte Finca Coinoniaa ja kavelette sinne, niin meidan Fincamme (maatilamme) Casa Blanca on ihan siina vieressa. Sasaiman kylasta meidan Fincamme on noin 25 min kavelymatkan paassa. Reitti on helppo suoraan vaan paakatua pitkin.

Taalla minusta pidetaan hyvaa huolta. Reinel, joka hoitaa seka Bogotan etta Sasaiman lastenkodin asioita ja joka usein vierailee Sasaimassa ja tyoskentelee tilalla on hoitanut puolestani rahanvaihdot (taalla Sasaimassa se ei ole mahdollista), on selvittanyt puolestani hintoja mm. Santa Martan kaupunkiin Karibian rannikolle ja tuo usein tullessaan jotain erityista syotavaa. Olen yrittanyt postittaa taalta kirjeita, mutta taalta Sasaimasta se ei onnistunut ja Reinel lupasi hoitaa sen Bogotasta kasin, mutta hinta oli huima n. 50euroa!!! Kortteja ei kannata taalta odottaa...

Tanaan kaytiin taas Andreksen kanssa juoksemassa ja olin kuoleman partaalla kaikkien nousujen vuoksi, mutta nyt jalkeenpain tuntuu erinomaiselta.

Tanne Sasaiman lastenkotiin on paasiaisen jalkeen tulossa mahdollisesti kaksi uutta lasta. Sitten meilla on yhteensa 11 poikaa. Yksi josta kerroin edellisella kerralla ja toinen joka on ollut aiemmin Bogotan lastenkodissa (Dilan), mutta joka on sen jalkeen asunut jonkin aikaa aitinsa kanssa. Nyt aidin miesystava on mahdollisesti tapettu ja Dilan on tulossa tanne Sasaimaan.

Taalla lastenkodissa asuu poika nimelta Henry. Henry on asunut taalla n 3 vuotta. Ikaa hanella on 10v. Henryn tilanne on aika surullinen. Hanella on aiti, mutta aiti on kyvyton huolehtimaan pojastaan ja edes lomilla Henry ei voi menna aitinsa luokse. Aiti on alkoholisti. Hanelle tarjottiin mahdollisuutta tyoskennella Bogotan lastenkodissa, mutta kun han saapui sinne toistamiseen humalassa, oli selvaa, ettei han voinut jatkaa siella.
Reinel kertoi, etta vaikka lastenkodissa oli sanky Henryn aidille, niin tama nukkui tottumuksesta lattialla.
Henrylla on kummi Bogotassa, mutta Reinel kertoi, etta Henryn kummiin ei voi aina luottaa. Viimeksi Henryn klummi lupasi hakea Henryn lomalla luokseen ja Henry tietysti odotti valtavasti. Kummi ei saapunut sovittuna paivana eika seuraavanakaan eika sita seuraavana. Reinel kertoi kuinka sydanta sarkevaa oli nahda miten Henry odotti kumminsa tuloa. Aina kun ovikello soi, han juoksi ovelle -ja pettyi. Aina kun puhelin soi Henry terastaytyi, -ja pettyi.

Nyt olisi tarkea saada Henrylle, joku ihminen tai kummi, joka huolehtisi hanesta vastuullisesti ja ottaisi hanet valilla luokseen lomien ajaksi, etta Henry saisi kovasti kaipaamaansa huomiota. Nyt moni pojista odotaa kovasti paasiaislomaa ja on surullista nahda, etta Henrylla ei ole mita odottaa.

Tuntuu ettei Henrylla ole ketaan, ei ketaan, joka olisi vain hanta varten. Vaikka Henry on asunut taalla jo monta vuotta, ei hanella ole taalla kovin laheisia ystavia. Osittain se johtuu hanen omasta kayttaytymisestaan ja kyvyttomyydesta solmia pysyvia ystavyysssuhteita. Sosiaaliset taidot ovat Henrylla aika heikot. Henry huutaa helposti muille ja suuttuu. Toiset pojat osaavat myos kayttaa hyvaksen toisen heikkoutta ja arsyttavat valilla tahallaan. Tosin valtavasti kehitysta on tapahtunut.
Koulussa aiemmin He nrylla on mennyt todella heikosti. Han ei ole pystynyt keskittymaan tunnilla ja on hairinnyt muita. Hanella on mahdollisesti myos oppimisvaikeuksia. Joka paiva teemme yhdessa laksyt. Aluksi niihin saattui kulua hyvinkin kaksi tuntia. Nyt Henry on parantanut keskittymistaan ja kayttaytymistaan koulussa ja sen vuoksi laksyjakaan ei jaa aina niin paljon tehtavaksi. Ensimmaisella viikolla Henrylla oli joka ikinen paiva koulusta muistutus mukanaan kayttaytymisesta ja siita ettei tyoskentele tunnilla. Talla viikolla Henry ei ole saanut yhtaan muistutusta. Hanessa on tapahtunut selva muutos. Han on alkanut tehda tunnilla tehtavia, eika enaa aiheuta koulussa suurta hairiota.
Henry kaipaa minulta kovasti huomiota ja olen sita kovasti hanelle antanutkin. Tosin kun taalla on yhdeksan poikaa, jotka kayvat helposti mustasukkaisiksi, jos Henrya huomioidaan muita enemman. Kaksi aikuista ei aina riita yhdeksan lapsen tarpeisiin.

Tahan asti olen ollut kuin lintukodossa ja kaikki Kolumbian ongelmat, joista olen lukenut ennen tanne tuloa ja nyt parhaillaan kaynnissa oleva jannittynyt tilanne on tuntunut hyvin kaukaiselta. Mutta tiistaina ensimmaista kertaa tajusin, etta kaikki on mahdollista. Meilla on Taalla lastenkodissa muutama poika, jotka ovat taalla sen takia, etta heidat ja heidan perheensa ovat saaneet tappouhkauksia.
Nyt kaksi poikaa kertoi, etta heita on muutamana paivana seurannut joku mies aina lastenkodin portille asti. tiistaina Lastenkotiin tuli illalla pimealla joku mies ja kysyi muka toita. Andres oli hyvin huolestunut. Eras pojista itki ja kertoi minulle, etta pelkaa itsensa, veljiensa ja perheensa puolesta. Andres kertoi, etta taalla on mahdollsita (ei todennakoista, mutta mahdollista), etta lapsia siepataan ja myydaan seksiorjiksi tai heilta otetaan elimia ja myydaan eteenpain. Ja mika oilsi parempi paikka kuin lastenkoti, jossa monella pojalla ei ole perhetta. Laheisessa Villetan kylassa on kahden lapsen kimppuun hyokatty ihan naina paivina ja toinen on kuollut.
Sina iltana puhuimme asiasta poikien kanssa. Kun pojat olivat nukkumassa kiersimme Andreksen kanssa tilan lapi taskulampun ja koiran kanssa, silta varalta, etta tyota kysynyt mies olisi jaanyt tilan maille. Mutta kaikki oli rauhallista.
Sina yona en juuri nukkunut. Meidan koiramme Tola haukkui kovasti yolla. Todennakoisesti elaimia, joita liikkuu tilalla oisin, mutta olin sen verran peloissani, ettei uni tullut. Andres oli aiemmin nayttanyt minulle asetta joka on lastenkodissa ja silloin ajattelin, etta ei taalla mitaan aseita tarvita. Mutta yolla Tolan haukkuessa olin hyvin tyytyvainen, etta Andres nukkui viereisessa huoneessa ja henella oli ase.
Seuraavana aamuna, kun saatoimme lapset kouluun kavimme ilmoittamassa poliiseille, etta tilalla on kaynyt epailyttava henkilo ja lapsia on seurattu. Jos jotain sattuu Andres soittaa suoraan poliiseille. Paatimme myos, etta lapset eivat enaa kavele yksin koulusta kotiin vaan menemme heita vastaan. Poliisihelikopteri kierteli paivalla kylan ylla varmistamassa tilannetta. Muutama vuosi sitten taalla oli viela sisallissotajoukkoja. Todennakoisesti elama jatkuu samaan rauhanomaiseen tahtiin kuin ennenkin ja mitaan ei tapahdu, mutta taytyy pitaa silmat kuitenkin auki.
Viime yona nukuin jo entiseen malliin ja kaiki on rauhallista.

Nyt alakoulussa olevat pojat paasevat koulusta ja taytyy lahtea heita vastaan!!!

Paljon terveisia ja halauksia kaikille Suomeen ja paljon terveisia pojilta!

Kaisa

Sasaima

Hola!

Terveiset taalta Sasaimasta. Paivat kuluvat nopeasti. Kun pojat ovat koulussa on ollut paljon asioita hoidettavana.
Ollaan Andreksen kanssa jo sairaalan vakioasiakkaita. Lahes joka paiva olemme siella jonkun pojan kanssa tai hakemassa papereita. Eilen koulusta soitettiin, etta Miguel on sairastunut ja oksentaa. Onneksi paasimme kylaan mopon kyydissa. Haimme Miguelin koulusta ja veimme sairaalaan. Hanella on todennakoisesti hepatitis A, kuten hanen veljellaankin, oli ihan askettain. Onneksi minulla on rokotus hepatiittia vastaan. Tana aamuna olimme sairaalassa Haroldin kanssa nayttamassa murtunutta katta.

Poikien kanssa ollaan poimittu kahvia pensaista iltapaivisin, kun jokainen poika suoritta tunnin mittaisen tyon maatilalla. Nain myos ensimmaisen kerran kaakaon hedelmia. Loysimme ne sattumalta, kun olimme kahvia poimimiassa. Isoja keltaisia hedelmia, jotka sitten kuivataan. Niita voi syoda sellaisenaankin ja ne maistuvat oikein makealta, tosin eivat lainkaan kaakaolta... Banaanipuista pojat poistavat kuivuneet lehdet ja jos on kypsia hedelmia, ne viedaan keittioon Blancalle, jotta han voisi valmistaa niista herkullisia paistettuja banaaneja.

Torakoita on ollut viimepaivina paljon ja poikien mielipuuhaa on kerata niita joukoittain astiaan ja sailyttaa huoneessa -yak... Eilen yolla lastenkodin alueella vieraili todennakoisesti muurahaiskarhu, joita on ymparoivilla vuorilla. Muutama poika oli yolla nahnyt sellaisen vilahtavan heidan huoneensa lahettyvilla.
Kaarmeitakin taalla on. Kaksi kuolluta olemme nahneet poikien kanssa tiella, mutta ne aivat olleet myrkyllisia.

Lastenkodissa asustaa sekarotuinen koira Tola, kaksi vuohta, joista toinen on raskaana, muutama kana ja pari ankkaa. Ja sitten on tietenkin paljon torakoita, lintuja, sammakoita (joita pojat pyydystelevat), isoja perhosia ja kaikenlaisia pikkuotokoita, joita pojat kerailevat.

Leluja ei juuri ole. Jalkapallo on tietenkin suosittua, mutta kaikkein suosituin on pienilla lasikuulilla pelattava peli (picis), jota pojat pelaisivat aamusta iltaan. Itsekin ostin kylasta lasikuulia, jotta voisin pelata. Ja vaikka se ei minulta sujukaan niinkuin pojilta, he ovat hyvin kannustavia, kun vahankaan onnistun. Picista pelataan myos koulussa valituntisin.

Yhtena iltana, kun oli jo pimeaa. Kuulin kun joku huusi minua ulkoa. Menin katsomaan, mutta ketaan ei nakynyt. Sitten yhtakkia pimeydesta syoksyi joukko intiaaneja. Pojat olivat kierineet mudassa ja olivat aivan sen peitossa. he syoksyivat pimeydesta huutaen ja nauraen.

Sunnuntaina. Olimme ensin takalaisessa jumalanpalveluksessa poikien kanssa. Se on hyvin erilainen kuin Suomessa. Oli naistenpaiva ja kaikkia naisia muistettiin pienella lahjalla ja kaikki halukkaat saivat pitaa puheen lasnaoleville naisille. Jumalanpalveluksen jalkeen kaveltiin kaikki kylaan. Andres osti kaikille jaatelot ja menimme katsomaan takalaista jalkapallomatsia. Kylassa oli jonkinverran sotilaita. Vaikka poliittinen tilanne nayttaakin paremmalta, on taalla valilla sotilaita varmistamassa ettei mitaan tapahdu, uhka on kuitenkin olemassa. Vaikka kyla onkin hyvin rauhallinen ja taalla uskaltaa yksin liikkua pimeallakin. Kun palasimme lastenkotiin pelasimme picista ja katsoimme elokuvia. Yhdeksalta kaikki olivat jo nukkumassa. Heratys kun oli taas maanantaina kello 5. Kun kerroin , etta Suomessa koulu alkaa vasta kahdeksalta ja joskus jopa yhdeksalta, oli se pojista ihmeellista.

Lupasin laittaa Sasaiman osoitteen, mutta posti kulkee paljon nopeammin Bogotan kautta. Jos joku haluaa kirjoittaa, niin osoite on seuraava:
Fundacion Misericordia en accion Reinel Castañeda calle 2 carrera 31 B -17 Santa Isabel occidental Colombia.
Kuoreen voi kirjoittaa myos johonkin sivuun: Kaisa Sipponen

Lastenkotiin on mahdollisesti tulossa yksi uusi poika. Han on asunut noin 6 vuotta valtion lastenkodissa, jossa hanta on pahoinpidelty (mika on taalla ilmeisen tavallista)ja jossa hanelle on annettu ruuaksi lahes pelkkaa riisia. Nyt han on asunut valiaikaisesti eraan naisen luona kuukauden verran. Kukaan ei tieda mitaan hanen perheestaan tai taustastaan.

Ensi viikon suurin osa pojista on kuitenkin paasiaislomalla. Taalla Kolumbiassa ei ole koulua paasiaisviikolla. Osa pojista menee kotiinsa, osa paikallisten kummiensa luokse. Voi olla, etta muutama poika jaa lastenkotiin myos loman ajaksi, jos heille ei loydy mitaan paikkaa mihin menna. Carloksen aiti on huumeiden kayttaja ja poika ei voi menna hanen luokseen. Samoin Henrylla ei ole oikein ketaan kenen luokse menna. Tosin hanella on kummi Bogotassa, joka mahdollisesti voi ottaa hanet loman ajaksi.

Itse lahden ensi viikolla mahdollisesti Karibian rannikolle santa Martan kaupunkiin. se on kuitenkin hyvin kaukana taalta (n. 16 tuntia bussilla). Yksin bussilla minua ei haluttaisi paastaa, koska matka voi olla vaarallinen. Jos saan edulliset lennot on se yksi vaihtoehto.

Carlos V 13v. asuu taalla veljensa Harold C 9v. kanssa. Heidan aitinsa asuu Bogotassa heidan isapuolensa kanssa. Carloksen isa kuoli taman ollessa vuoden ikainen. Isa oli autossa, kun hanet ammuttiin ja ryostettiin. Tekijoita ei koskaan saatu kiinni. Haroldilla on eri isa kuin Carloksella, mutta han ei ole nahnyt tata vuosiin. Pojat ovat asuneet lastenkodissa noin vuoden verran. ennen lastenkotiin tuloaan pojat viettivat suurimman osan ajastaan kadulla kyseenalaisessa seurassa. he kavivat kotona vain syomassa ja nukkumassa.
Sopeutuminen lastenkotiin ei ole aina helppoa. Poikia on paljon (talla hetkella 9) ja saantoja myos. Monella kuten Haroldilla on ongelmia koulussa agressiivisuuden ja kielenkayton suhteen. Juuri tanaan olimme tapaamassa Haroldin opettajaa, joka kertoi taman kayttaytymisesta. Psykologista apua ei koulussa kasittaakseni ole saatavilla. Myos joidenkin opettajien suhtautuminen poikiin on toykeaa, mutta Andres on onneksi puuttunut siihen.
Lastenkodissa Andres pitaa pojat kurissa ja jos jotain ilmenee siita joutuu vastuuseen. Silloin kun Andres on paikalla tilanne on jotakuinkin hyva, mutta hanen poissaollessaan on joskus vaikeita tilanteita. Valilla meilla on hyvin hauskaa ja mukavaa poikien kanssa ja toisinaan taas vaikeita tilanteita. Pojilta vaaditaan paljon ja isossa ryhmassa oleminen ei aina ole helppoa etenkin kun poikien tausta on vaikea. kaikki tarvitsisevat paljon huomiota ja kaikilla on vaikeita elamankokemuksia, joiden kanssa he yrittavat parhaansa mukaan elaa.

Meri, kerron terveiset kaikille pojille! Kaisa, valitan terveiset Camilolle Bogotaan. Saku ja Foxi voivat hyvin ja niista pidetaan hyvaa huolta!

Terveisia kaikille!!!

Kaisa

Sasaima

Hola!
Kiitos kaikista kommenteista mita olen saanut.

Marika: Olen taalla Sasaiman kylassa kirjoittamassa Camilo Torreksen kanssa. Camilo on poika, jolle kirjoitit. Camilo oli hyvin iloinen kun luin mita Marika olit kirjoittanut blogiin. Haimme Camilon aamulla koulusta ja veimme laakariin, koska hanen silmansa eivat ole ihan kunnossa. Nyt Camilo on taalla sasaiman kylassa kanssani kirjoittamassa blogia. Camilolla oli synttarit maanantaina. Han taytti 12 vuotta. Ostin kylasta Camilolle kakun ja limsaa, vaikka Camilo ensin vastustelikin ja sanoi ettei halua pyytaa mitaan. Sanoin ettei sinun tarvitsekaan pyytaa, kun mina ostan sen joka tapauksessa. Nama olivat Camilon ensimmaiset synttarit joita juhlittiin ja hyvin tarkeat. Soimme kakkua ja joimme limsaa ja annoin Camilolle pienen vyolaukun lahjaksi ja han on kantanut sita siita lahtien aina mukanaan.
Camilo odotti kovasti, etta hanen isansa olisi tullut katsomaan hanta syntymapaivanaan (isa asuu Bogotassa kahden tunnin matkan paassa). Isa ei saapunut ja Camilo itki ja raivosi pettymystaan. Han ei ole nahnyt isaansa tana vuonna lainkaan. Camilo asuu Sasaimassa kahden veljensa Miguelin ja Luisin kanssa. Camilo perheineen on asunut ennen tanne tuloaan melkein viidakossa. hyvin kuumalla alueella. Camilon aiti asuu hyvin kaukana.

Taalla on tapahtunut todella paljon lyhyessa ajassa. Perjantaina menimme uimaan poikien ja Andreksen (joka vastaa pojista 24h vuorokaudessa) kanssa jokeen, jonne ikina en Suomessa uskaltaisi vieda lapsia. Kavelimme hyvan matkaa ja saavuimme putouksille. Lapset uivat ja hyppivat ja kaikilla oli kivaa ja mukavaa.
Sitten kun olimme jo tekemassa lahtoa, kuulimme eraan pojan Harold C:n huutavan. Virta oli temmannut hanet. Miguel yritti saada hanta kadesta, mutta virta oli niin voimakas, etta se vei Haroldin mukanaan kohti parin metrin putousta, josta han putosi. En heti tajunnut tilannetta, mutta onneksi Andres toimi heti. Andres syoksyi apuun ja hyppasi Harolsin peraan. Putoksen alla oli syvyytta 4-5m ja pyorre oli painanut Haroldin syvalle pinnan alle. Andres sukelsi ja onnistui saamaan kiinni haroldin jalasta ja nostamaan taman pinnalle haukkaamaan happea, mutta pyorre painoi samantien kummatkin takaisin pinnan alle. Monta kertaa Andres menetti otteensa Haroldista ja kumpikin luulivat kuolevansa ja me kaikki muut olimme ihan kauhuissamme. Lopulta jotenkin ihmeen kaupalla Andreksen onnistui saada itsensa ja Harold pois pyorteesta suvantoon. Kummatkin makasivat pitkan tovin liikkumatta ja voimattomina.

Haroldin isoveli Carlos V oli nahnyt kaiken ja itki hysteerisesti shokissa rannalla. Kun Harold paasi rannalle he istuivat pitkan aikaa itkien ja halaten toisiaan. Harold tarisi pelosta. Kun kavelimme takaisin kaikki olivat jo vahan rauhoittuneet ja Harold ja Carlos kykenivat jo puhumaan. Kaikki kavivat halaamassa Haroldia. Ja oli koskettavaa nahda, kun Miguel piti paluu matkan ystavaansa Haroldia kainalossaan.

Illalla kaikki saivat uudet valkoiset lakanat ja tyynyliinat. Miten iloisia niista oltiinkaan. Siliteltiin ja viikattiin huolella.

Sunnuntaina Harold sitten putosi appelsiinipuusta ja kasi murtui. Lahdimme illalla ensiapuun naapuritilan mopon kyydissa. Ja oli muutamasta sentista kiinni ettei tormatty auton kanssa. Olimme koko illan ensiavussa. Miguel ja Haroldin veli toivat meille vatteita ja vahan syotavaa. kasi oli sen verran pahasti murtunut, etta Haroldin piti seuraavana aamuna lahtea kello 5 toiseen kylaan leikattavaksi. Niin Harold jai Sasaiman kylaan Andreksen aidin luo yoksi ja mina Miguel ja Carlos kavelimme kovassa vesisateessa takaisin lastenkotiin (matkaa on noin 20 min). Olimme lopen uupuneita perilla ja oli jo myoha. Pojilla oli kova nalka ja he lammittivat kaasuhelalla illallista ja soivat sen lattialla suoraan paistinpannusta. jalkiruoaksi annoin pojille suklaata ja sitten kaikki menimme nukkumaan.

Pojat ovat joskus keskenaan aika kovakouraisia ja valilla on vaikea tietaa mika on leikkia ja mika ei. Yleensa sujuu hyvin poikien kanssa ja he ovat kohteliaita ja hyvin hellyydenkipeita. Kavelemme kasikadessa 14 vuotiaiden poikien kanssa aamulla kouluun. Pojat ovat kuitenkin kokeneet kovia ja se nakyy myos ajoittain kayttaytymisessa.

Tanne Sasaimaankin on osoite jos joku haluaa kirjoitella, mutta minulla ei ole sita nyt mukana. Lahetan sen seuraavan kerran kun paasen nettiin. Kaikki pojat ovat olleet hyvin iloisia kirjeista ja kuvista ja pienista tavaroista jotka ovat saaneet.

Tulemme hyvin toimeen Andreksen kanssa, joka vastaa pojista. Andres on tiukka ja hauska ja pitaa poikia myos paljon hyvana. Kun andres oli pari paivaa poissa Haroldin kanssa sairaalassa huomasi hyvin mika vaikutus Andrekella on poikiin. Kaikki ei sujunutkaan niin kuin ennen...

Ymmarran jo vahan paremmin mita minulle puhutaan -onneksi!!
Muutaman paivan ajan olen ollut vahan vatsataudissa, mutta ei mitaan kovin vakavaa. Siina suhteessa olen selvinnyt vahalla. Yleensa kaikki tanne tulevat sairastuvat moneksi paivaksi -myos paikalliset. Vesi on likaista ja vaikka juonkin vain pullotettua tai keitettya vetta, niin esim. astiat pestaan raanavedella.

Perjantai aamuna herasimme tavalliseen tapaan kello 5. laitoin tulen kaasuhellaan ja veden kiehumaan chocolatea (kaakaota oikeasta suklaasta) varten. Aamupalaksi on jokin yleensa jokin makea juoma ja kakunpala tai leipapala. Pojat saavat sitten koulussa toisen aamupalan (maksaa noin 1e/vko). Kun menin viiden jalkeen poikien huoneeseen he olivat jo heranneet ja osa jo suihkussa (ulkona on aamulla melko viileaa ja lamminta vetta ei ole) ja pedit pedattuina. Toiset vasta aloittelivat aamutoimia. Koulupuvut puetaan paalle ja sitten jokaisella on jokin pieni tehtava, kuten huoneen lattian pesu/lakaisu/wc:n pesu/ roskien vieminen tms. Sitten aamupalalle kello 6. Aina ennen syomista joku rukoilee ja kiittaa kaikista mieleenjuolahtavista asioista.
Tanaan emme saattaneet Andreksen kanssa poikia ihan koululle saakka vaan lahdimme toiseen suuntaan holkkaamaan. sasaima sijaitsee noin 1600 metrin korkeudessa. Vahan aikaa jaksoin hyvin holkata (koko ajan ylamakeen), mutta kun kaannyimme pienelle saviselle jyrkasti ylospain viettavalle polulle oli pakko kavella. happi ei riittanyt. kiipesimme yhdelle korkealle huipulle, josta oli valtavan hienot nakymat alas kylaan ja vuoren rinteille. maksoi vaivan nousta ylos ja saada pari ruhjetta.
Kun palasimme takaisin tielle jatkoimme juoksemista -koko ajan ylamakeen. koville otti! takaisn olikin sitten nopeampi ja helpompi tulla. Palatessamme kerasimme sylillisen appelsiineja ja puristimme niista mehua. Blanca, joka tekee paivisin ruuan oli jo tullut toihin ja paistoi banaaneja -herkullisia!
1,5h reipasta liikuntaa, mahtava olo! Sitten ulos pesemaan kasin likaisia vaatteita.
Sitten Lucho joka on entinen lastenkodin asukki ja joka nykyaan tyoskentelee tilan viljelyksilla pyysi minut mukaansa kuvaamaan ja katsomaan kahvin istuttamisen vaiheita.

Eniten taalla minua huolestutta se, etta Andres on kohta tyoskennellyt kuukauden ilman ainuttakaan vapaapaivaa. Niin ei kukaan jaksa. Poikien kanssa on paljon tilanteita, jotka vaativat paljon karsivallisyytta ja puuttumista ja koko ajan on oltava saatavailla. Viime sunnuntaina piti olla Andreksen vapaapaiva, mutta koska Harold joutui sairaalaan ja jonkun piti olla hanen mukanaan, jai sekin vapaa pitamatta.

Kaikki taalla haluavat oppia puhumaan suomea. Niin lapset kun aikuisetkin. Aina aamuisin kun saatamme lapset kouluun he tuovat ystaviaan luokseni ja pyytavat minut puhumaan suomea. Olen sanonut, etta englanninkielesta olisi paljon enemman hyotya kuin suomesta, mutta kun suomi kiinnostaa niin opeten heille joka paiva suomenkielen sanoja.

Kolumbian poliittinen tilanne on talla hetkella aika kirea. Venezuela on siirtanyt joukkoja Kolumbian rajalle ja myos Ecuadorin kanssa valit ovat kireat. Lauantaina Kolumbian armeija surmasi toisen tarkean sisallissotaa kayvan johtajan ja se on kiristanyt valeja naapureihin. Taalla Sasaimassa tilanne ei nay tavallisessa elamssa sen ihmeellisemmin. uutisissa tietenkin tulee paljon tietoja asiasta. taalla Sasaimassa on nykyaan rauhallista, mutta ei tarvitse menna kuin 5vuotta taaksepain, niin taallakin oli sisallissotaa kayvia ryhmia.

Yritan lisata kuvia nettiin, mutta kone on hyvin hidans niiden kanssa enka pysty ennakolta nakemaan minka kuvan olen valinnut, joten kuvien valinta on yhta arpomista. nyt tarvittaisiin ismon apua!!!

paljon terveisia 5C:lle ja Vaaksyn kouluun ja kaikille perheenjasenille ja muille ystaville!!
Saludos¡

sasaima

Tiistaina saavuin tanne Sasaiman kylaan. Laskeuduimme Bogotasta noin kilometrin alemmaksi ja ilmasto muuttui samalla lampimammaksi ja kasvillisuus rehevaksi. taalla kasvavat kaikenlaiset hedelmat, tutut ja tuntemattomat, kahvi ja kaakao. Vihreat vuorenrinteet ymparoivat kylaa.

Sasaiman lastenkodissa asuu talla hetkella yhdeksan poikaa. Andres vastaa ainoana tyontekijana pojista 24tuntia paivassa kuutena paivana viikossa. Senora Blanca valmistaa ruuan ja huolehtii siivouksesta ja lastenkodin entinen kasvatti Luis hoitaa maatilaa. Maatilalla kasvaa kahvipensaita, joita on tarkoitus istuttaa paljon lisaa ja lukuisa maara hedelmapuita.

Kaikki ovat hyvin ystavallisia ja iloisia, vaikka tyo on valilla kovin raskasta. Sasaiman pojat olivat aluksi hieman ujoja (toisin kuin Bogotassa, jossa he tulivat heti syliin), mutta jo illalla minulla oli monta poikaa kasivarressa ja sylissa.

Luokkani lahettamat kortit ovat olleet myos taalla valtavan tarkeita pojille. Niita on ihasteltu ja katseltu ja ihmetelty. Valokuvat ovat olleet erityisen tarkeita. Niita on jouduttu jopa takavarikoimaan koulussa... Kirjeita on kirjoitettu takaisinpain ja niihin on kaytetty valtavasti aikaa. Yksi pojista pikkuinen Luis Torres halusi ehdottomasti lahettaa hanelle kirjoittaneelle pojalle kellonsa, kenties arvokkaimman esineen minka han omistaa. Luis kieltaytyi ehdottoman tiukasti ottamasta kelloa takaisin, kun yritin palauttaa sita hanelle...
Myos luokkakuva jossa oppilaat ovat ilman koulupukuja heratti valtavasti ihmetysta: "Ollaanko Suomessa koulussa omissa vaatteissa? Miten kauniita vaatteita!"
Seuraavan kerran kun tulen Kolumbiaan minun on kuulemma valttamatta otettava oppilaani mukaan. .. Kiitos 5c viela kerran kaikista kirjeista. Ne ovat olleet valtavan tarkeita ja niita sailytetaan huolella ja luetaan aina vain uuudestaan. Kaikilla pojilla ei ole lainkaan kummia joka heille kirjoittaisi, mika lisaa kirjeiden arvoa. Saku ja Foxi (kasinukkeketut) ovat olleet hyvin suosittuja ja jokainen haluaisi nukkua niiden kanssa. Eilen teimme poikien kanssa vuorottelulistan siita kuka saa Sakun ja Foxin seuraavaksi yoksi, ettei syntyisi turhaa riitaa.

Pojat haluavat innokaasti oppia Suomea ja tanaan olenkin luvannut taas opettaa uusia sanoja. Ja he haluavat uudelleen ja uudelleen kuulla minun puhuvan suomenkielta, joka on heista hauskan kuuloista. Tana aamuna koulun pihalla pojat toivat ystaviaan minun luokse, jotta puhuisin heille suomea.

Heratys taalla sasaimassa on kello 5.00. Andres menee poikien taloon (pojat nukkuvat erillisessa talossa) herattamaan pojat. Pojat kayvat joka aamu suihkussa, vaihtavat kouluvaatteet paalleen, petaavat sankynsa ja ennen aamupalaa jokaisella on viela viikoittain vaihtuva pieni siivoustehtava.
Aamupala tarjotaan kello 6.00 ja puoli seitsemalta lahdemme saattamaan pojat kouluun Sasaiman kylaan. Matka kestaa noin 15-20 min.
Sitten alkaa minun vapaa-aika joka kestaa noin kello yhteen, jolloin ensimmaiset pojat palaavat koulusta. Jokainen pesee oman koulupukunsa kasin ulkona pesualtaassa ja tulee sitten lounaalle. Sitten jokainen poika tyoskentelee tunnin verran maatilalla ja sen jalkeen on hetki vapaata aikaa.
Kylasta tulee iltapaivalla opettaja joka auttaa poikia laksyjen teossa. Muutamalla pojalla on paljon vaikeuksia koulussa ja laksyjen teko saattaa kestaa kaksikin tuntia. Olen ollut mukana auttamassa muutamaa poikaa laksyissa.
Laksyjen jalkeen on vapaa-aikaa, mutta jokaisen on huolehdittava, etta seuraavaksi paivaksi on puhtaita vaatteita ja kaikki vaatteet pojat pesevat itse kasin. sasaimassa on televisio, mutta sita on lupa katsoa vain muutaman kerran viikossa.

Pojilla on hyvin vahan mitaan omaa. Monen vatteet ovat vanhoja ja kengat rikkinaisia. Koulupuvut ovat siisteja, mutta suurin osa omistaa vain yhden. Tanakin aamuna muutaman pojan puku oli viela kostea ja he yrittivat silittamalla kuivattaa niita. Kouluun piti kuitenkin lahtea kosteissa vaatteissa, kun ei ollut enaa aikaa. Onneksi ilma on lammin.

Kaikilla pojilla on rankkoja elamankokemuksia. Tarkoitus on yhdessa Andreksen kanssa kirjoittaa niita ylos. Andres on tyoskennellyt Sasaimassa vasta hyvin vahan aikaa ja pojista ei ole mitaan tietoja ylhaalla, joten emme viela tarkasti tieda heidan taustaansa ja kokemuksiaan.

Taalla Kolumbiassa silmiinpistavaa on ihmisten ystavallisyys ja sen miten laheisia ihmiset ovat toisilleen. Halataan ja pussataan. Aikuiset lapset saattavat hyvin kavella kasikadessa isansa tai aitinsa kanssa.
Vaikka Suomessa en olekaan juonut kahvia, on se taalla suorastaan valttamattomyys. Sita ei voi oikein valttaa ja taytyy sanoa, etta se maistuu oikein hyvalta.
Rahaa en ole viela oikein tottunut kayttamaan, enka ole sita juuri tarvinnutkaan. Yksi euro on noin 2500 pesoa. Tuntuu, etta kantaa lompakossaan valtavan suuria summia rahaa. vaihdoin kentalla 40 euroa ja sain 100 000 pesoa...

Eniten hankaluuksia on aiheuttanut kieli. Vaikka tulenkin normaalina turistina hyvin toimeen espanjalla, niin on monia asioita mita en viela ymmarra tai pysty sanomaan espanjaksi. Taalla Sasaimassa puhutaan myos hyvin nopeasti, mika viela vaikeuttaa ymmartamista. Pitaa olla karsivallinen, mutta pystyisin tehda paljon enemman jos pystyisin kommunikoimaan hyvin espanjaksi.

Olen saastynyt vatsataudeilta toistaiseksi. Vesi taalla Sasaimassa on melko likaista. Olen juonut vain pullotettua tai keitettya vetta ja toistaiseksi kaikki on sujunut hyvin. Joki joka kulkee myos lastenkodin halki on jonkunverran saastunut. Eilen kun olimme saattaneet pojat kouluun ja palasimme lastenkotiin, oli tielle pysahtynyt auto taynna sikoja ja niita teurastettiin siina joen rannassa, mika ei ole sallittua saastumisen vuoksi. Jokatapauksessa huomenna menemme poikien kanssa onkimaan joelle ja lauantaina kavelemme muutaman tunnin matkan vesiputouksille.

Kiitos kaikista kommenteista joita olen saanut!
Saludos de Colombia!
Kaisa

Bogota maanantai 25.2.2008

Buenas noches Finlandia!

Bogotassa kolmatta paivaa.
Lennot sujuivat hyvin ja kaikki matkatavarat saapuivat perille. Ylipainoa oli 8kg, mutta sain vieda lopulta kaikki aikomani tavarat eika mitaan tarvinnut jattaa kentalle...-paitsi ensin Helsingissa kaksi vesipulloa ja viela toistamiseen Pariisin kentalla Helsinki-Vantaalta ostamani pullo. Vesi nayttaa olevan talla hetkella yksi vaarallisimmasta asioista mita koneeseen voi tuoda. Vieressani istuvalla tytolla oli koneessa oma veitsi mukana, eika siita sanottu mitaan.

Konnenvaihto Pariisissa. Odotin nakevani koneesta valtavan suurkaupungin, mutta nain vain ja ainoastaa valtavan isoja peltoja. Tosin Pariisin kentta oli sitten valtava. Ehdin jo luulla, etta lentohintaan kuuluu kaupunkikierros koneella, kun allamme kulkivat autot valtateita pitkin. Lopulta tulimme kuitenkin valtavaan terminaaliin ja muutaman kysymyksen ja kilometrin jalkeen, kaikista epailyksistani huolimatta, loysin perille oikealle portille.

Perilla Gogotassa 2600 metrin korkeudessa +18 C minua oli vastassa Jazz aitinsa ja siskonpoikansa kanssa. Eldoradon lentokentta ei vastannut lainkaan odotuksiani Kolumbiasta aiemmin saamastani turvattomasta paikasta. Tunnelma oli leppoisa minua vastassa olevat ihmiset hyvin lampimia.

Bogotan lastenkodissa lapset ovat aina viikonloput kodeissaan tai jonkun sukulaisen luona, vaikka se ei aina olekaan heille paras paikka. Siksi vasta tanaan paasin tapaaamaan Bogotan lastenkodin lapsia ensimmaista kertaa.
Lastenkodissa asuu talla hetkella 12 poikaa, joista vanhin Mauricio on 15 vuotta. Tyontekijoita on vain kaksi. Fanny, joka siivoaa ja laittaa ruoan ja Jazz, jonka kodissa olen majoittunut Bogotassa. Talla hetkella yolla lapset ovat keskenaan, koska ei ole tarpeeksi tyantekijoita. Jazz laittaa lapset nukkumaan ja kahden vanhimman pojan vastuulle jaavat yot, jotka ovat onneksi rauhallisia. Olen saanut vasta aavistuksen siita minkalainen tausta pojilla on. Tarkoitus on myohemmin perehtya tarkemmin heidan historiaansa.

Pojat kayvat koulua 6.30-14.30. Pojat ovat ihastuttavan suloisia ja valtavan hellyydenkipeita. kaikki haluavat olla sylissa ja pitaa kadesta ja halata.
Kiitos kirjeista 5c:lle kaikilta pojilta!!! Kirjeet ja valokuvat herattivat valtavasti ihastusta ja niita ihasteltiin koko ilta. Oli valtava ilo saada antaa ne pojille ja nahda riemu, jonka ne saivat aikaan.
Luokkamme maskotit kasinukkeketut Saku ja Foxi ovat myos molemmat matkassa ja ne olivat jokaisen sylissa ja leikkipuistossa pelaamassa jalkapalloa, keinussa.... ja yoksikin ne olisi haluttu viereen, mutta koska lahden huomenna aamulla kohti Sasaiman lastenkotia, joten otin ne mukaan.

Kristillisyys on hyvin vahvasti mukana lahes kaikessa tekemisessa. Jopa silloin kun lahdin kuuden pojan kanssa kaymaan puistossa leikkimassa, ennen lahtoa yksi pojista luki ovella rukouksen. Pojat ovat selvasti tottuneet noudattamaan saantoja ja jokaisella on omat tehtavansa tiskaamisesta lakaisemiseen.

Huomenna aamulla lahden siis kohti Sasaiman lastekotia, joka sijaitsee noin kahden tunnin ajomatka paasta Bogotasta ja jossa ilmasto on huomattavasti lampimampi. Sasaimassa tulen viettamaan suurimman osan ajastani taalla.

Kolumbia:

Lähtö 23.2.08 klo 7.35 Helsinki-Vantaalta. Edessä kaksi kuukautta Bogotasta vähän alempana sijaitsevan pikkukylän Sasaiman lastenkodissa. Paikka näyttää kuvista paratiisimaiselta hedelmäpuineen ja trooppisine ympäristöineen. Kaksitoista 10-15-vuotiasta poikaa asuu seurakunnan ylläpitämässä lastenkodissa. Toinen lastenkoti sijaitsee Bogotassa, jossa asuvat vähän nuoremmat pojat. Suomalainen Koti katulapselle yhdistys tukee lastenkotien toimintaa mm kummitoiminnan avulla.



Lähtö lähestyy. Oppilaani ovat kirjoittaneet jokaiselle lastenkodinlapselle kirjeen ja liittäneet mukaan pieniä lahjoja. Antamisen ilo on näkynyt monesta kortista ja minulla on kunniatehtävä ojentaa kortit paikanpäällä.



Pakkaaminen on aina yhtä vaikeaa. Kahteenkymmeneen kiloon pitäisi saada mahtumaan kahden kuukauden tavarat ja kaikki 26 kirjettä ja lahjaa ja muita viemisiä mitä on kertynyt jo yhden rinkan verran. Tuntuu, että rinkka täyttyisi jo melkein pelkistä pilleri- ym. purkeista. Karsintaa täytyy tehdä rankalla kädellä.



Jännityksellä ja innolla odotan tulevaa kahta kuukautta. Mitä kaikkea elämällä onkaan tarjottavana ja minkälaisia kokemuksia edessäpäin...