Hola!!!
Viimeiset terveiset taalta Sasaimasta. Huomenna aamulla lahden kohti Bogotaa...
Taalla sasaimassa asiat poikien osalta ovat hyvin. Pojat voivat hyvin ja olemme viettaneet monia ikimuistoisia hetkia heidan kanssaan.
Taalla Sasaimassa oli viime viikolla kaksi aseellista ryostoa keskella paivaa. Toimittaja Risto Suomesta saapui reilu viikko sitten tanne Sasaimaan. Risto oli eraana aamulla ottamassa kuvia ison kameransa kanssa ja Andres huolestui, koska muutama tuntematon henkilo tarkkaili meita kirkon luona. Olemme taalla ainoat "valkoihoiset" ja heratamme sen vuoksi helposti huomiota. Elama on kuitenkin jatkunut taalla samaan rauhalliseen tahtiin kuin aina ennenkin ja ryostajat ovat varmasti jo palanneet Bogotaan tai mista lienevat tulleetkaan...
taalla sasaimassa asiat poikien osalta ovat hyvin. pojat voivat hyvin ja olemme viettaneet monia ikimuistoisia hetkia heidan kanssaan.
Kiitos aidille ja Immolle Suomeen mahdollisuudesta vierailla poikien kanssa Bogotassa huvipuisto "Mundo aventurassa". Kun kerroimme pojille retkesta torstai-iltana syntyi uskomaton huuto ja hulina. Perjantaiaamuna herasimme aikaisin ja pojat pukeutuivat parhaimpiinsa. Kukaan ei valittanut kahden tunnin bussimatkan aikana, vaikka suuri osa pojista joutui seisomaan lahes koko matkan... Luis istui sylissani ja kerasi ilokseni matkan aikana kolme torakkaa, jotka laittoi paitansa alle "etta niilla olisi lammin", ja jotka karkasivat sielta syliini...
Saimme neuvoteltua hyvan alennuksen puiston sisaanpaasysta ja pystyimme antamaan jokaiselle pojalle hieman kayttorahaa (Luis olisi halunnut ostaa rahalla hiiria...). Paiva oli SUPER. Kavimme jos jonkinlaisissa laitteissa ja muutaman kerran piti pitaa silmat tiukasti kiinni ja uskoa kuoleman jalkeiseen elamaan... pojat olivat todella innoissaan ja myos meille aikuisille paiva oli ihana. Kukaan ei valittanut nalkaa eika janoa vaikka olimme koko paivan syomatta.
Kun lahdimme puistosta Dilanin aiti tuli tapaamaan poikaansa ja tuli meidan kanssa syomaan. Han oli hyvin onnellinen nahdessaan pikansa niin tyytyvaisena, ja vaikka han sanoi ikavoivansa poikaansa kovasti, han sanoi, etta nakee, etta Dilanin on nyt hyva olla. Kotona olot ovat kurjat ja on paljon ongelmia vakivallan ja huumeiden suhteen.
Soimme herkullisen lounaan ja sitten oli vahan aikaa tehda ostoksia. lakoi olla jo pimea ja kaikenlaisia kulkijoita liikkeella. Andres huolehti paluumatkasta. Palasimme bussipysakille ja odottelimme hyvan tovin. Mutta kaikki bussit olivat jo menneet.... Istuimme Bogotassa kadun reunassa kymmenen pojan kanssa... Jopa katukauppiaat saalivat meita ja antoivat meille valtavan pussin sipseja ja tikkareita. William lupasi jo, etta voi kysya isoaidiltaan, jos voisimme menna sinne nukkumaan. Andres soitti kuitenkin ystavalleen ja suureksi onneksemme he olivat lahdossa neljalla busiilla Sasaimaan pitamaan seurakunnan leiria!!! Kolmen tunnin odotus paattyi riemunkiljahduksiin bussien ilmaantuessa nakyviin. Sasaimaan saavuimme lopen uupuneina , mutta onnellisina yhdentoista aikaan illalla.
Seuraava paiva sitten kerrattiin paivan tapahtumia... ikimuistoinen paiva.
Eilen sunnuntaina vietettiin Williamin 16v. synttareita. Olimme ostaneet ison kakun ja pienen lahjan ja William oli hyvin onnellinen, kun hanta muistettiin. lauluomme paljon onnea vaan Suomeksi, englanniksi ja espanjaksi ja jokainen kertoi Williamille, mita hanelle toivoo seuraavaksi vuodeksi.
Eilen sain monia ihania jaahyvaiskirjeita pojilta ja ilmassa oli jo lahdon tunnelmaa... haikeaa
Haluksin
Kohta nahdaan!!
Kaisa
maanantai 21. huhtikuuta 2008
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Sasaima
Hola!
Perjantaina palasin takaisin tanne Sasaimaan Caribian rannikolta.
Lastenkodin pojat osaavat olla hyvin kohteliaita. Kun saavuin matkalaukkuineni takasin Dilan ja Carlos tulivat heti kantamaan niita puolestani aina huoneeseeni asti.
Aika alkaa olla vahissa. Tama viikko viela taalla Sasaimassa. Sitten lahden Bogotaan ja keskiviikkona alkaa pitka paluumatka Suomeen... Toisaalta on ihana palata Suomeen ja nahda kaikki tutut ihmiset, mutta lahto taalta tulee olemaan vaikea...
Lauantaina saapui Bogotan lastenkodin vaki Sasaimaan. Vakea oli kaikenkaikkiaan lahes 50 henkea. Uima-allas saatiin juuri kunnostettua oikeaan aikaan ja lapset paasivat uimaan. Leikimme ja soimme herkullisia ruokia.
Paivan tarkoitus oli myos juhlia kaikkien synttareita. Paiva huipentui piñataan. Pinñanta on laatikko, joka laitetaan roikkumaan katosta ja joka on taynna pienia lahjoja. Laatikko hajotetaan ja jokainen saa kahmia itselle niin paljon lahjoja kuin ehtii. Voitte varmaan kuvitella etta hetken aikaa kaikki oli yhta kaaosta, mutta selvisimme ilman vammoja ja isompia riitoja ja kaikki olivat tyytyvaisia. Illalla Bogotan vaki lahti paluumatkalla ja siivosimme poikien kanssa talon. Illalla kaikki kavivat nukkumaan lopen uupuneina, mutta tyytyvaisina.
Andres lahti sunnuntaina parin paivan hyvin ansaitulle lomalle ja olen nyt poikien kanssa yksin parin paivan ajan. Kaikki on sujunut hyvin. Pojat ovat hyvin yhteistyokykyisia ja auttavaisia (silloin kun haluavat) ja ymmarran jo lahes kaiken mita he minulle sanovat -onneksi.
On satanut paljon. Tanaan kavellessamme poikien kanssa kouluun veimme samalla roskat tien varteen odottamaan jateautoa. Tie oli sateiden vuoksi hyvin mutainen ja jokainen sotki vahan koulupukuaan. Carlosin housut likaantuivat eniten. Han oli sita mielta, ettei mene ollenkaan kouluun. Juttelimme opettajan kanssa, joka suostui paastamaan Carlosin kouluun, koska heilla oli varahousut. Carlos ei kuitenkaan halunnut menna, koska muut oppilaat ovat herkasti pilkaamassa. Niin palasimme Carlosin kanssa kotiin ja pesimme housut odottamaan huomista.
Taalla ollaan koulussa hyvin tarkkoja siisteydesta ja ulkonaosta. Likaisessa uniformussa ei paase kouluun. Tosin tanaan moni muukin poika oli siina rajoilla paastako vai ei...
Kun Carlos P ja William kavivat leikkaamassa hiuksensa ja jattivat keskelle paalakea pidemmat hiukset, soitettiin koulusta ja sanottiin, etta pojat eivat saa tulla kouluun sellaisen kampauksen kanssa.
Saludos!
Nos vemos pronto!
Kaisa
Perjantaina palasin takaisin tanne Sasaimaan Caribian rannikolta.
Lastenkodin pojat osaavat olla hyvin kohteliaita. Kun saavuin matkalaukkuineni takasin Dilan ja Carlos tulivat heti kantamaan niita puolestani aina huoneeseeni asti.
Aika alkaa olla vahissa. Tama viikko viela taalla Sasaimassa. Sitten lahden Bogotaan ja keskiviikkona alkaa pitka paluumatka Suomeen... Toisaalta on ihana palata Suomeen ja nahda kaikki tutut ihmiset, mutta lahto taalta tulee olemaan vaikea...
Lauantaina saapui Bogotan lastenkodin vaki Sasaimaan. Vakea oli kaikenkaikkiaan lahes 50 henkea. Uima-allas saatiin juuri kunnostettua oikeaan aikaan ja lapset paasivat uimaan. Leikimme ja soimme herkullisia ruokia.
Paivan tarkoitus oli myos juhlia kaikkien synttareita. Paiva huipentui piñataan. Pinñanta on laatikko, joka laitetaan roikkumaan katosta ja joka on taynna pienia lahjoja. Laatikko hajotetaan ja jokainen saa kahmia itselle niin paljon lahjoja kuin ehtii. Voitte varmaan kuvitella etta hetken aikaa kaikki oli yhta kaaosta, mutta selvisimme ilman vammoja ja isompia riitoja ja kaikki olivat tyytyvaisia. Illalla Bogotan vaki lahti paluumatkalla ja siivosimme poikien kanssa talon. Illalla kaikki kavivat nukkumaan lopen uupuneina, mutta tyytyvaisina.
Andres lahti sunnuntaina parin paivan hyvin ansaitulle lomalle ja olen nyt poikien kanssa yksin parin paivan ajan. Kaikki on sujunut hyvin. Pojat ovat hyvin yhteistyokykyisia ja auttavaisia (silloin kun haluavat) ja ymmarran jo lahes kaiken mita he minulle sanovat -onneksi.
On satanut paljon. Tanaan kavellessamme poikien kanssa kouluun veimme samalla roskat tien varteen odottamaan jateautoa. Tie oli sateiden vuoksi hyvin mutainen ja jokainen sotki vahan koulupukuaan. Carlosin housut likaantuivat eniten. Han oli sita mielta, ettei mene ollenkaan kouluun. Juttelimme opettajan kanssa, joka suostui paastamaan Carlosin kouluun, koska heilla oli varahousut. Carlos ei kuitenkaan halunnut menna, koska muut oppilaat ovat herkasti pilkaamassa. Niin palasimme Carlosin kanssa kotiin ja pesimme housut odottamaan huomista.
Taalla ollaan koulussa hyvin tarkkoja siisteydesta ja ulkonaosta. Likaisessa uniformussa ei paase kouluun. Tosin tanaan moni muukin poika oli siina rajoilla paastako vai ei...
Kun Carlos P ja William kavivat leikkaamassa hiuksensa ja jattivat keskelle paalakea pidemmat hiukset, soitettiin koulusta ja sanottiin, etta pojat eivat saa tulla kouluun sellaisen kampauksen kanssa.
Saludos!
Nos vemos pronto!
Kaisa
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Santa Marta
Heippa!
Lastenkotiin saapui uusi poika Dilan keskiviikkona. Dilan on 10-vuotias poika, joka on asunut aikaisemmin Bogotan lastenkodissa. Vuosi sitten han muutti takaisin perheensa luo. Hanella on aiti ja kaksi veljea ja pikkusisko, jonka isa (Dilanin isapuoli) surmattiin hiljattain. Dilanin kotona on huumeita ja vakivaltaa ja Dilan itse pyysi paasta takaisin lastenkotiin. Talla kertaa hanet sijoitettiin tanne Sasaimaan.
Dilan (Meri, kirjoitit Dilanille) saapui hieman yllattaen ja poikien huone oli viimeista sankya myoten taynna, joten pari ensimmaista yota han nukkui minun kanssani.
Dilanin henkilokortissa on hieman pyorean pojan kasvot, mutta nyt han on hyvin hoikka, kuin eri poika.
Dilan on sopeutunut hyvin ja saanut ystavia toisista pojista. Pojat ystavystyvat nopeasti keskenaan. Uudet pojat Cristian ja Dilan otettiin kummatkin heti joukkoon mukaan. Reippaanoloinen poika. Ensimmaisen paivan han tyoskenteli Luchon kanssa tilalla muiden ollessa kuolussa, mutta jo seuraavana paivana hanet hyvaksyttiin kouluun. Saatoimme hanet sinne ja koulupaiva sujui hyvin. Han on samalla luokalla toisen lastenkodin pojan CarlosP kanssa.
Dilanille jarjestyi nukkumapaikka poikien huoneesta hieman yllattaen. Cristian, joka tuli muutama viikko sitten lastenkotiin lahti pois. Cristian on edelleen kirjoilla valtion yllapitamassa lastenkodissa, josta han karkasi muutama kuukausi sitten. Valtion yllapitamat lastenkodit ovat aika pahamaineisia: vakivaltaa, yksipuolista ruokaa, ankara kuri. (Andres kertoi eraasta pojasta joka oli valtion lastenkodissa kolme kuukautta ja naki sina aikana paivanvalon vain kolme kertaa.) Eras perhe otti Cristianin luokseen asumaan ja hanen oli tarkoitus olla viikot meidan lastenkodissa kaydakseen koulua ja viikonloput "perheensa" luona. Han ei kuitenkaan ole voinut viela aloittaa koulunkayntia, koska on edelleen kirjoilla valtion lastenkodissa. Jos selviaisi, etta han on taalla meilla "luvatta", olisi luvassa ongelmia.
Niinpa kerroimme Cristianille, etta niin kauan kun hanen paperiasiansa eivat ole kunnossa han ei paase taalla kouluun, emmeka voi pitaa hanta laittomasti. Onneksi hanella on perhe jonka luokse menna. Perjantaina hanen oli tarkoitus lahtea keittajamme Blancan kyydissa "perheensa" luokse. Kun oli aika lahtea, emme loytaneet hanta mistaan. Etsimme joka puolelta. Andres epaili, etta Cristian on lahtenyt Sasaiman kylaan pyytamaan rahaa kotimatkaa varten, vaikka hanelle oli jo jarjestetty kyyti.
Kun Blanca lahti kotiinsa iltapaivalla han ajoi kylan lapi ja naki Cristianin siella, mutta Cristian juoksi karkuun... Iltapaivalla Luis, joka oli korjaamassa vesisailiota, loysi Cristianin kylasta itkemasta torilla. Cristian oli jo nalissaan ja Luis osti hanelle ruokaa ja antoi rahaa bussimatkaa varten. Illalla Cristianin "aiti" soitti, etta Cristian saapui viimein kotiinsa, monta tuntia sen jalkeen kun oli tavannut Luisin. En tieda miksi Cristian lahti silla tavalla, vaikka kaikki oli jo jarjestetty valmiiksi.
Viimeviikon torstaina ajoimme moottoripyoralla keittajamme Blancan kanssa Villetan kylaan hanen vanhempiensa luokse katsomaan sokeriruoon valmistusprosessia. Matka pyoran kyydissa hirvitti aluksi. Missaan muualla maailmassa ei ole varmaan niin paljon raskasta liikennetta kuin taalla Colombiassa ja lahes koko matkan rekat hengittivat ihan puskurissa kiinni.
Villetan kylassa, jota sanotaan makeaksi kylaksi sokeriruoon vuoksi, on valtavan kuuma. Ajoimme maaseudulle jossa sokeriruokokattilat porisivat monen sadan asteen kuumuudessa. Sokeriruoosta valmistetaan taalla panelaa joka on eraanlainen ruskea sokeriharkko -ja herkullinen. siita tehdaan makeaa kuumaa juomaa veden kanssa. Myos muita makeita tuotteita valmistetaan panelasta ja soin itseni kipeaksi. Valtavasta kuumuudesta ja sokerista melkein oksensin ja piti vilvoittua suihkussa (tarkoitti siella ruskeahkoa vettaa saavissa...) ja nukkua hetken aikaa. Sina paivana ei enaa panela maistunut seuraavana kylla taas. Kunhan palaan Suomeen tuon panelaa mukanani.
Terveiset taalta Santa Martan kaupungista Caribian rannikolta!!
Saavuin tanne sunnuntaina matksutettuani ensin 18h bussilla. Matka sujui ilman ongelmia. Minua vannotettiin ottamasta keltaan vastaan mitaan syotavaa bussimatkan aikana, mutta kukaan ei sita minulle tarjonnutkaan. Muut taalla pelkaavat turvallisuuteni vuoksi enemman kuin itse. Valilla tuntuu, etta liikaakin.. Pitkan matkan bussit ovat taalla todella mukavia ja tilavia ja ensimmaista kertaa pystyin nukkumaan bussimatkan aikana.
Santa Martassa oli 38 astetta saapuessani. Tappava kuumuus. Ulkona kaupungila ei voi olla. Minua oli vastassa eras pastori Reinelin vanha ystava. Hanen siskonsa luota minulle jarjestyi asunto naiksi paiviksi. Asun Elrodaderon alueella, joka on taynna kalliita hotelleja ilmaiseksi. Vanha pariskunta jonka luona asun on todella ystavallinen. He toistelevat minulle "Que linda", "mi cielo", Mi amor".
Mika onni etten saapunut Santa Martaan yksin. Olisin noudattanut Lonely Planetin ohjeita hotellin valitsemiseksi ja ottanut hotellin niin sanotulta "zona negralta", eli mustalta alueelta. Se tarkoittaa taalla vaarallista, epamaaraista seutua, jossa oleskelevat prostituoidut, huumeidenkayttajat jne...
Ajoimme autolla katujen halki keskella paivaa. Resuinen nainen kyykki jalkakaytavalla ja etsi kai koirista kirppuja, mies makasi jalkakaytavalla ilmeisen tiedottomassa tilassa, epamaaraisen nakoista vakea siella taalla. Kuitenkin vain muutama katu Santa Martan kaupungista kuuluu tahan "zona negraan".
Taalla Colombiassa on "zona negran" lisaksi myos " Zona roja" , punainen alue, joka tarkoittaa alueita joilla oleskelee sissijoukkoja.
Taalla rannikolla espanjankieli on toisenlaista kuin sisamaasa. Taalla jatetaan lahes aantamatta arrat ja assat ja puhutaan todella nopeasti. Ymmartaminen on valilla vaikeaa.
Nama paivat taalla Santa Martassa ovat olleet todellista lomaa. Paiva alkaa kello viisi aamulla. Silloin on viela viileaa ja lahdemme isannan kanssa kavelylle. Sen jalkeen holkkaan rannalla hetken ja osallistun aamun yleiseen jumpaan rannalla. Sitten uimista, aurinkoa, herkullista ruokaa.
Kaksi paivaa vietin laheisessa Tayronan luonnonpuistossa. Super bonito (erittain kaunis) Paraiso (paratiisi)-niinkuin taalla sanotaan. Tiheata metsaa, palmuja, valkeita rantoja, turkoosia merta. Rantoja joilla saa olla ihan yksin. Lampotila vahan reilut 30 astetta, jota tuuli viilentaa valiin mukavasti. Yo riippumatossa -nukkumatta lainakaan...
Elaimia, joita useammin kuulee kuin nakee. Nain valtavan vihrean kaarmeen kiven paalla -en tieda kumpi saikahti enemman..., apinoita, sisiliskoja joka puolella samoin rapuja. aAlueella asuu paikallinen intiaaniheimo. Nain heita aina valilla, mutta he elavat hyvin omissa oloissaan ja omaan perinteiseen tapaansa.
Tayronan luonnonpuistossa kohtasin ensimmaiset ulkomaalaiset koko matkan aikana ja jopa kaksi Suomalaista!! Suomen kieli tuntui oudolta puhua pitkasta aikaa ja aloitimme lauseet aina valilla tottumuksesta espanjaksi...
Jos joku suunnittelee matkaa Colombiaan rentoutumismielessa, niin ehdottomasti taytonan luonnonpuistoon!
Huomenna on aika palata takaisin Sasaimaan. Vietan siella viela reilun viikon ja sitten onkin jo aika palata Suomeen. Aika on kulunut todella nopeasti!
Risteilyinfonkin sain joten ei matkustaminen lopu Suomeen tultuakaan...
Que les vaya muy bien! Saludos y abrazos a todos!!!
Kaisa
Lastenkotiin saapui uusi poika Dilan keskiviikkona. Dilan on 10-vuotias poika, joka on asunut aikaisemmin Bogotan lastenkodissa. Vuosi sitten han muutti takaisin perheensa luo. Hanella on aiti ja kaksi veljea ja pikkusisko, jonka isa (Dilanin isapuoli) surmattiin hiljattain. Dilanin kotona on huumeita ja vakivaltaa ja Dilan itse pyysi paasta takaisin lastenkotiin. Talla kertaa hanet sijoitettiin tanne Sasaimaan.
Dilan (Meri, kirjoitit Dilanille) saapui hieman yllattaen ja poikien huone oli viimeista sankya myoten taynna, joten pari ensimmaista yota han nukkui minun kanssani.
Dilanin henkilokortissa on hieman pyorean pojan kasvot, mutta nyt han on hyvin hoikka, kuin eri poika.
Dilan on sopeutunut hyvin ja saanut ystavia toisista pojista. Pojat ystavystyvat nopeasti keskenaan. Uudet pojat Cristian ja Dilan otettiin kummatkin heti joukkoon mukaan. Reippaanoloinen poika. Ensimmaisen paivan han tyoskenteli Luchon kanssa tilalla muiden ollessa kuolussa, mutta jo seuraavana paivana hanet hyvaksyttiin kouluun. Saatoimme hanet sinne ja koulupaiva sujui hyvin. Han on samalla luokalla toisen lastenkodin pojan CarlosP kanssa.
Dilanille jarjestyi nukkumapaikka poikien huoneesta hieman yllattaen. Cristian, joka tuli muutama viikko sitten lastenkotiin lahti pois. Cristian on edelleen kirjoilla valtion yllapitamassa lastenkodissa, josta han karkasi muutama kuukausi sitten. Valtion yllapitamat lastenkodit ovat aika pahamaineisia: vakivaltaa, yksipuolista ruokaa, ankara kuri. (Andres kertoi eraasta pojasta joka oli valtion lastenkodissa kolme kuukautta ja naki sina aikana paivanvalon vain kolme kertaa.) Eras perhe otti Cristianin luokseen asumaan ja hanen oli tarkoitus olla viikot meidan lastenkodissa kaydakseen koulua ja viikonloput "perheensa" luona. Han ei kuitenkaan ole voinut viela aloittaa koulunkayntia, koska on edelleen kirjoilla valtion lastenkodissa. Jos selviaisi, etta han on taalla meilla "luvatta", olisi luvassa ongelmia.
Niinpa kerroimme Cristianille, etta niin kauan kun hanen paperiasiansa eivat ole kunnossa han ei paase taalla kouluun, emmeka voi pitaa hanta laittomasti. Onneksi hanella on perhe jonka luokse menna. Perjantaina hanen oli tarkoitus lahtea keittajamme Blancan kyydissa "perheensa" luokse. Kun oli aika lahtea, emme loytaneet hanta mistaan. Etsimme joka puolelta. Andres epaili, etta Cristian on lahtenyt Sasaiman kylaan pyytamaan rahaa kotimatkaa varten, vaikka hanelle oli jo jarjestetty kyyti.
Kun Blanca lahti kotiinsa iltapaivalla han ajoi kylan lapi ja naki Cristianin siella, mutta Cristian juoksi karkuun... Iltapaivalla Luis, joka oli korjaamassa vesisailiota, loysi Cristianin kylasta itkemasta torilla. Cristian oli jo nalissaan ja Luis osti hanelle ruokaa ja antoi rahaa bussimatkaa varten. Illalla Cristianin "aiti" soitti, etta Cristian saapui viimein kotiinsa, monta tuntia sen jalkeen kun oli tavannut Luisin. En tieda miksi Cristian lahti silla tavalla, vaikka kaikki oli jo jarjestetty valmiiksi.
Viimeviikon torstaina ajoimme moottoripyoralla keittajamme Blancan kanssa Villetan kylaan hanen vanhempiensa luokse katsomaan sokeriruoon valmistusprosessia. Matka pyoran kyydissa hirvitti aluksi. Missaan muualla maailmassa ei ole varmaan niin paljon raskasta liikennetta kuin taalla Colombiassa ja lahes koko matkan rekat hengittivat ihan puskurissa kiinni.
Villetan kylassa, jota sanotaan makeaksi kylaksi sokeriruoon vuoksi, on valtavan kuuma. Ajoimme maaseudulle jossa sokeriruokokattilat porisivat monen sadan asteen kuumuudessa. Sokeriruoosta valmistetaan taalla panelaa joka on eraanlainen ruskea sokeriharkko -ja herkullinen. siita tehdaan makeaa kuumaa juomaa veden kanssa. Myos muita makeita tuotteita valmistetaan panelasta ja soin itseni kipeaksi. Valtavasta kuumuudesta ja sokerista melkein oksensin ja piti vilvoittua suihkussa (tarkoitti siella ruskeahkoa vettaa saavissa...) ja nukkua hetken aikaa. Sina paivana ei enaa panela maistunut seuraavana kylla taas. Kunhan palaan Suomeen tuon panelaa mukanani.
Terveiset taalta Santa Martan kaupungista Caribian rannikolta!!
Saavuin tanne sunnuntaina matksutettuani ensin 18h bussilla. Matka sujui ilman ongelmia. Minua vannotettiin ottamasta keltaan vastaan mitaan syotavaa bussimatkan aikana, mutta kukaan ei sita minulle tarjonnutkaan. Muut taalla pelkaavat turvallisuuteni vuoksi enemman kuin itse. Valilla tuntuu, etta liikaakin.. Pitkan matkan bussit ovat taalla todella mukavia ja tilavia ja ensimmaista kertaa pystyin nukkumaan bussimatkan aikana.
Santa Martassa oli 38 astetta saapuessani. Tappava kuumuus. Ulkona kaupungila ei voi olla. Minua oli vastassa eras pastori Reinelin vanha ystava. Hanen siskonsa luota minulle jarjestyi asunto naiksi paiviksi. Asun Elrodaderon alueella, joka on taynna kalliita hotelleja ilmaiseksi. Vanha pariskunta jonka luona asun on todella ystavallinen. He toistelevat minulle "Que linda", "mi cielo", Mi amor".
Mika onni etten saapunut Santa Martaan yksin. Olisin noudattanut Lonely Planetin ohjeita hotellin valitsemiseksi ja ottanut hotellin niin sanotulta "zona negralta", eli mustalta alueelta. Se tarkoittaa taalla vaarallista, epamaaraista seutua, jossa oleskelevat prostituoidut, huumeidenkayttajat jne...
Ajoimme autolla katujen halki keskella paivaa. Resuinen nainen kyykki jalkakaytavalla ja etsi kai koirista kirppuja, mies makasi jalkakaytavalla ilmeisen tiedottomassa tilassa, epamaaraisen nakoista vakea siella taalla. Kuitenkin vain muutama katu Santa Martan kaupungista kuuluu tahan "zona negraan".
Taalla Colombiassa on "zona negran" lisaksi myos " Zona roja" , punainen alue, joka tarkoittaa alueita joilla oleskelee sissijoukkoja.
Taalla rannikolla espanjankieli on toisenlaista kuin sisamaasa. Taalla jatetaan lahes aantamatta arrat ja assat ja puhutaan todella nopeasti. Ymmartaminen on valilla vaikeaa.
Nama paivat taalla Santa Martassa ovat olleet todellista lomaa. Paiva alkaa kello viisi aamulla. Silloin on viela viileaa ja lahdemme isannan kanssa kavelylle. Sen jalkeen holkkaan rannalla hetken ja osallistun aamun yleiseen jumpaan rannalla. Sitten uimista, aurinkoa, herkullista ruokaa.
Kaksi paivaa vietin laheisessa Tayronan luonnonpuistossa. Super bonito (erittain kaunis) Paraiso (paratiisi)-niinkuin taalla sanotaan. Tiheata metsaa, palmuja, valkeita rantoja, turkoosia merta. Rantoja joilla saa olla ihan yksin. Lampotila vahan reilut 30 astetta, jota tuuli viilentaa valiin mukavasti. Yo riippumatossa -nukkumatta lainakaan...
Elaimia, joita useammin kuulee kuin nakee. Nain valtavan vihrean kaarmeen kiven paalla -en tieda kumpi saikahti enemman..., apinoita, sisiliskoja joka puolella samoin rapuja. aAlueella asuu paikallinen intiaaniheimo. Nain heita aina valilla, mutta he elavat hyvin omissa oloissaan ja omaan perinteiseen tapaansa.
Tayronan luonnonpuistossa kohtasin ensimmaiset ulkomaalaiset koko matkan aikana ja jopa kaksi Suomalaista!! Suomen kieli tuntui oudolta puhua pitkasta aikaa ja aloitimme lauseet aina valilla tottumuksesta espanjaksi...
Jos joku suunnittelee matkaa Colombiaan rentoutumismielessa, niin ehdottomasti taytonan luonnonpuistoon!
Huomenna on aika palata takaisin Sasaimaan. Vietan siella viela reilun viikon ja sitten onkin jo aika palata Suomeen. Aika on kulunut todella nopeasti!
Risteilyinfonkin sain joten ei matkustaminen lopu Suomeen tultuakaan...
Que les vaya muy bien! Saludos y abrazos a todos!!!
Kaisa
lauantai 29. maaliskuuta 2008
Bogota
Muutama paiva sitten Sasaimassa oli melko voimakas maanjaristys yolla. Vaikka talo, jossa asumme on kivea, se kuulemma tarisi ja yopoydat heiluivat. - Ja mina nukuin sikeasti ja kaikki meni minulta ohi-
Terveiset Bogotasta! Saavuin Bogotaan pikkubussilla Sasaimasta kolmen kanan kanssa, jotka oli maara tuoda Bogotan lastenkotiin. Lucho uskotteli minulle Sasaimassa, etta minun pitaa vieda kolme elavaa kanaa mukanani Bogotaan. Onneksi kanat eivat kuitenkaan sanoneet mitaan matkan aikana koska olivat syvajaassa..
Ensimmainen kerta kun matkustin taalla yksin yleisella kulkuneuvolla ja minua ohjeistettiin tiukasti puhumasta kenenkaan kanssa enempaa kuin tavalliset kohteliaisuudet. Aluksi yritinkin olla kohteliaan harvasanainen, mutta loppumatka kului jutellen vieressa istuvan vanhan herran kanssa.
Bogotassa minua oli vastassa pastori Reinel, jonka kanssa suunnistimme Bogotan lastenkotiin. Bogotan lapset lahtevat aina viikonlopuksi kotiinsa tai paikallisen kumminsa luokse ja lastenkoti jaa tyhjilleen. Koska oli perjantai paikalla oli enaa vanhin pojista Mauricio 16v. opiskelemassa englantia ja toiseksi vanhin Carlos. Camilo odotteli ylhaalla viela kumminsa saapumista ja autoin hanta englannin sanojen etsimisessa.
Mauricio ja Carlos lahtivat kummiensa luo vasta lauantaiaamuna. Perjanatai-illan ja yon he viettivat vastapaisen kirkon "nuorten palveluksessa". Juttelin Mauricion kanssa taman tulevaisuuden suunnitelmista ja han kertoi, etta hanen haaveensa olisi tulla Suomeen opiskella suomea ja katsoa sitten mita tekisi. Mauricio opiskelee ahkerasti englantia -osin toteuttaakseen haaveensa. Joka paiva kaksi tuntia iltapaivisin englanninopettajan kanssa. Mauricio vaikuttaa hyvin tasapainoiselta ja vastuuntuntoiselta pojalta. Han on asumut lastenkodissa taalla Bogotassa ja Sasaimassa yhteensa noin 10 vuotta. Viisivuotiaasta alkaen.
Myos toiseksi vanhin pojista Carlos vaikuttaa herrasmiesmaiselta nuorelta ja on asunut jo pitkaan lastenkodissa.
Bogotassa lapsista huolehtii paivisin Jazz. Asuin hanen ja hanen perheensa luona pari paivaa tullessani tanne Kolumbiaan. Jazzilla oli minulle todella ihana yllatys. Han halusi tarjota minulle manikyyrin kiitokseksi Sasaimassa tyoskentelysta! Niinpa illalla olin ensimmaista kertaa elamassani manikyyrissa. Ihana kokemus! Ja nyt minulla on niin kauniisti taiteillut kynnet, etta taidan siirtya siistiin sisatyohon... Kiitos Jazz! Ihana yllatys.
Jain yoksi lastenkotiin. Oli ihana olla vahan aikaa ihan yksin. Ensimmaista kertaa reiluun kuukauteen. Lastenkodin ikkunasta minulle avautui pikkuisen Bogotan todellisuutta. Jatteiden kierrattaja teki itselleen yosijaa puiseen karryynsa. Kasasi pahveja patjaksi ja kavi pitkakseen ja veti pahvin peitokseen...
Seuraavana aamuna lahdimme aikasin Reinelin kanssa liikkeella ja kadun asukki nukkui edelleen "kodissaan", jalat vain pilkistivat pahvien valista. Kierrelessamme kaupungilla ihmisia nukkui aina valilla kadulla pahvien paalla. Muutamat pyytavat rahaa toiset vain ovat ja tuijottavat muissa maailmoissa. Liikennevaloissa on joskus resuisia ikkunanpesijoita ja kaikenlaisia taiteilijoita ansaitsemassa elantoaan.
Kuiten Bogota vaikuttaa kaikenkaikkiaan modernilta ja siistilta kaupungilta. Tiet ovat hyvia ja autot uudehkoja (tosin autojen seassa kulkee myos hevoskarryja). Toisaalta olen nahnyt varmasti vasta Bogotan parempaa puolta.
Kiipesimme jalan Reinelin kanssa ylos vuorenhuipulle, jossa on Monserratinkirkko. Paikka on suosittu urheilijoiden keskuudessa. Reilun kahden kilometrin matkalla noustaan reilut 600 metria, aina 3200 metrin korkeuteen. Nousu otti koville. Ilma on taalla huomattavasti ohuempaa kuin Sasaimassa ja huohottaen nousin huipulle. Nakymat ylhaalta olivat upeat yli kaupungin. Bogota on valtava, niin pitkalle kun pystyi nakemaan kaupunki vain jatkui ja jatkui. Bogotassa asuu melkein kaksinkertainen maara ihmisia koko Suomen asukaslukuun verrattuna.
Laskeuduimme alas ja jatkoimme kavellen katsomaan Bogotan muita nahtavyyksia. Soimme valtavan ison (ja maukkaan) luonaan ja kavimme tervehtimassa Reinelin aitia ja syomassa uudelleen. Taalla on mahdotonta olla syomatta olematta epakohtelias ja annokset ovat suuria -sen huomaa kiristavista vaatteista...
Sunnuntaina ajoimme bussilla Reinelin ja taman vaimon kanssa kaupungin ulkopuolelle Reinelin siskon kotiin. Jatkoimme matkaa heidan autollaan ja ajoimme Guatavitan kylaan.
Koska olimme vielakin ylempana kuin Bogota siella kasvoi paljon havupuita ja siella oli myos iso jarvi. Jarven synnytti aikanaan valtava meteori joka syoksyi maahan noin 2000 vuotta sitten ja jatti valtavan aukon maahan. Intiaanit tulkitsivat aukon kultaisen jumalan synnyttamaksi joka asuu jarven pohjalla. Jarvesta tuli palvonnan kohde ja sinne uhrattiin kultaa, timantteja ym uhrilahjoja. Kun espanjalaiset saapuivat 1500-luvulla ja nakivat intiaanien heittavan kultaa jarveen he yrittivat etsia sita jarvesta, mutta loysivat vain hyvin vahan. Nykyaan etsinnat jarvesta on jo lopetettu ja jos siella on aarteita ne saavat levata siella rauhassa.
Terveiset Bogotasta! Saavuin Bogotaan pikkubussilla Sasaimasta kolmen kanan kanssa, jotka oli maara tuoda Bogotan lastenkotiin. Lucho uskotteli minulle Sasaimassa, etta minun pitaa vieda kolme elavaa kanaa mukanani Bogotaan. Onneksi kanat eivat kuitenkaan sanoneet mitaan matkan aikana koska olivat syvajaassa..
Ensimmainen kerta kun matkustin taalla yksin yleisella kulkuneuvolla ja minua ohjeistettiin tiukasti puhumasta kenenkaan kanssa enempaa kuin tavalliset kohteliaisuudet. Aluksi yritinkin olla kohteliaan harvasanainen, mutta loppumatka kului jutellen vieressa istuvan vanhan herran kanssa.
Bogotassa minua oli vastassa pastori Reinel, jonka kanssa suunnistimme Bogotan lastenkotiin. Bogotan lapset lahtevat aina viikonlopuksi kotiinsa tai paikallisen kumminsa luokse ja lastenkoti jaa tyhjilleen. Koska oli perjantai paikalla oli enaa vanhin pojista Mauricio 16v. opiskelemassa englantia ja toiseksi vanhin Carlos. Camilo odotteli ylhaalla viela kumminsa saapumista ja autoin hanta englannin sanojen etsimisessa.
Mauricio ja Carlos lahtivat kummiensa luo vasta lauantaiaamuna. Perjanatai-illan ja yon he viettivat vastapaisen kirkon "nuorten palveluksessa". Juttelin Mauricion kanssa taman tulevaisuuden suunnitelmista ja han kertoi, etta hanen haaveensa olisi tulla Suomeen opiskella suomea ja katsoa sitten mita tekisi. Mauricio opiskelee ahkerasti englantia -osin toteuttaakseen haaveensa. Joka paiva kaksi tuntia iltapaivisin englanninopettajan kanssa. Mauricio vaikuttaa hyvin tasapainoiselta ja vastuuntuntoiselta pojalta. Han on asumut lastenkodissa taalla Bogotassa ja Sasaimassa yhteensa noin 10 vuotta. Viisivuotiaasta alkaen.
Myos toiseksi vanhin pojista Carlos vaikuttaa herrasmiesmaiselta nuorelta ja on asunut jo pitkaan lastenkodissa.
Bogotassa lapsista huolehtii paivisin Jazz. Asuin hanen ja hanen perheensa luona pari paivaa tullessani tanne Kolumbiaan. Jazzilla oli minulle todella ihana yllatys. Han halusi tarjota minulle manikyyrin kiitokseksi Sasaimassa tyoskentelysta! Niinpa illalla olin ensimmaista kertaa elamassani manikyyrissa. Ihana kokemus! Ja nyt minulla on niin kauniisti taiteillut kynnet, etta taidan siirtya siistiin sisatyohon... Kiitos Jazz! Ihana yllatys.
Jain yoksi lastenkotiin. Oli ihana olla vahan aikaa ihan yksin. Ensimmaista kertaa reiluun kuukauteen. Lastenkodin ikkunasta minulle avautui pikkuisen Bogotan todellisuutta. Jatteiden kierrattaja teki itselleen yosijaa puiseen karryynsa. Kasasi pahveja patjaksi ja kavi pitkakseen ja veti pahvin peitokseen...
Seuraavana aamuna lahdimme aikasin Reinelin kanssa liikkeella ja kadun asukki nukkui edelleen "kodissaan", jalat vain pilkistivat pahvien valista. Kierrelessamme kaupungilla ihmisia nukkui aina valilla kadulla pahvien paalla. Muutamat pyytavat rahaa toiset vain ovat ja tuijottavat muissa maailmoissa. Liikennevaloissa on joskus resuisia ikkunanpesijoita ja kaikenlaisia taiteilijoita ansaitsemassa elantoaan.
Kuiten Bogota vaikuttaa kaikenkaikkiaan modernilta ja siistilta kaupungilta. Tiet ovat hyvia ja autot uudehkoja (tosin autojen seassa kulkee myos hevoskarryja). Toisaalta olen nahnyt varmasti vasta Bogotan parempaa puolta.
Kiipesimme jalan Reinelin kanssa ylos vuorenhuipulle, jossa on Monserratinkirkko. Paikka on suosittu urheilijoiden keskuudessa. Reilun kahden kilometrin matkalla noustaan reilut 600 metria, aina 3200 metrin korkeuteen. Nousu otti koville. Ilma on taalla huomattavasti ohuempaa kuin Sasaimassa ja huohottaen nousin huipulle. Nakymat ylhaalta olivat upeat yli kaupungin. Bogota on valtava, niin pitkalle kun pystyi nakemaan kaupunki vain jatkui ja jatkui. Bogotassa asuu melkein kaksinkertainen maara ihmisia koko Suomen asukaslukuun verrattuna.
Laskeuduimme alas ja jatkoimme kavellen katsomaan Bogotan muita nahtavyyksia. Soimme valtavan ison (ja maukkaan) luonaan ja kavimme tervehtimassa Reinelin aitia ja syomassa uudelleen. Taalla on mahdotonta olla syomatta olematta epakohtelias ja annokset ovat suuria -sen huomaa kiristavista vaatteista...
Sunnuntaina ajoimme bussilla Reinelin ja taman vaimon kanssa kaupungin ulkopuolelle Reinelin siskon kotiin. Jatkoimme matkaa heidan autollaan ja ajoimme Guatavitan kylaan.
Koska olimme vielakin ylempana kuin Bogota siella kasvoi paljon havupuita ja siella oli myos iso jarvi. Jarven synnytti aikanaan valtava meteori joka syoksyi maahan noin 2000 vuotta sitten ja jatti valtavan aukon maahan. Intiaanit tulkitsivat aukon kultaisen jumalan synnyttamaksi joka asuu jarven pohjalla. Jarvesta tuli palvonnan kohde ja sinne uhrattiin kultaa, timantteja ym uhrilahjoja. Kun espanjalaiset saapuivat 1500-luvulla ja nakivat intiaanien heittavan kultaa jarveen he yrittivat etsia sita jarvesta, mutta loysivat vain hyvin vahan. Nykyaan etsinnat jarvesta on jo lopetettu ja jos siella on aarteita ne saavat levata siella rauhassa.
Maanantaina saavuin takaisin Sasaimaan. Matkalla poliisit pysayttivat meidat ohittaessamme rekkaa kiemuraisella vuoristotiella juuri mutkan kohdalla... Kuljettaja sai aikamoiset sakot ja matka viivastyi toista tuntia. Kuvittelin, etta loppumatka ajetaan tiukasti liikennesaantojen mukaan, mutta mita viela, heti seuraavassa mutkassa toisen rekan ohi ja matka jatkui niin aina perille Sasaimaan asti.
Oli todella ikimuistettava kokemus palata takasin. Pojat olivat tyoskentelemassa tilalla kun saavuin sinne ja kaikki juoksivat ja melkein litistivat minut hengilta. Suloisia poikia!
Andres vietti sunnuntaina ensimmaisen vapaapaivansa kahteen kuukauteen (jos paasiaisen kolmea vapaata ei lasketa) ja oli siita hyvin tyytyvainen, vaikka lahti aamulla ja palasi takaisin jo illalla laittamaan pojat nukkumaan.
Harols palasi eilen takaisin lastenkotiin. Han lahti paasiaisena kotiinsa ja vietti siella yhden ylimaaraisen viikon. Poikien osalta kaikki on hyvin. He vaikuttavat suureksi osaksi tyytyvaisilta oloonsa. Henry on iloinen ja han on saanut hyvan ystavan uudesta pojasta Cristianista. He sanovat toisiaan serkuiksi. Cristian ei viela ole saanut koulupaikkaa Sasaimasta ja tyoskentelee paivat edelleen Luchon kanssa muiden ollessa koulussa. Luis on valiin aika vasynyt ja sairastelee aika usein, mutta hanen pieni pippurinen, kujeileva olemus on ennallaan.
Huomenna lahden laheiseen Villetan kylaan katsomaan sokeriruoon valmistusprosessia. Perjantaina tai lauantaina on tarkoitus lahtea kohti Caribian rannikkoa Santa Martan kaupunkiin muutamaksi paivaksi lomalle. Matka bussilla taalta rannikolle kestaa vahintaan 16 tuntia... Vahan jannittaa matka yksin. Toiset sanovat, etta se on ihan ok ja turvallista toiset ovat huolissaan kun lahden yksin. Sen verran aioin kuitenkin varautua, etta yritan varata hotellin jo etukateen, etta on valmiiksi osoite minne menna bussiterminaalista. Santa Martassa on kuitenkin paljon turisteja ja siella missa on turisteja on yleensa myos poliiseja huolehtimassa turavallisuudesta. taalla ollessani en ole nahnyt viela yhden yhtakaan turistia. En edes Bogotassa... Tarkoitus on rentoutua Santa Martan rannoilla ja nukkua pitkaan ,lukea ja katsella kaupunkia ja rannikon elamanmenoa, joka on kuulemma hyvin erilaista kuin taalla sisamaassa.
Saludos!!
LAMPIMAT terveiset tyokavereille, 5c:lle, ystaville, perheelle ja kaikille siella suomessa!!!!
KAISA
perjantai 28. maaliskuuta 2008
Sasaima
Hola!
Tanaan lahden bussilla Bogotaan ja vietan siella viikonlopun. Pojat ovat jo alkaneet kysella montako paivaa olen viela heidan kanssaan. Kuukausi on viela jaljella ja heista jo tuntuu, etta lahden ihan pian. Matkalaukkuuni on tulossa monta poikaa kun palaan Suomeen.
Luis ja Camilo olivat suunnattoman iloisia kuullessaan, etta heilla on uudet kummit Suomesta. He pyysivat minua viela illalla kertomaan uutisen kaikille muillekin ja hymyilivat onnellisena. Heidan veljensa Miguel viela odottelee kummin saamista, mutta hyvilla mielin toiveikkaana!
Luis 9v saa kaikki nauramaan ja hyvalle tuulelle. Han tulee tohkeissaan selittamaan minka elaimen on milloinkin loytanyt ja hymyilee omalla persoonallisella, valloittavalla tavallaan. Elaimet ovat hanelle todella tarkeita - vaikka elaimet eivat valttamatta rakastakaan Luisin hyvaa tarkoittavia elkeita...
Pikkukissanpentua han yritti opettaa eilen saalistamaan. Luis oli pyydystanyt sammakon ja yritti usuttaa kissanpentua sen kimppuun, jotta se oppisi. Kissa purikin sammakkoa. Sammakko oli myrkyllinen ja kissanpentu alkoi oksentaa. Annoimme sille nopeasti vetta panelan (sokeriruokosokerin) kanssa ja kissa jai eloon. Kissa ehti kuitenkin purra apuun tullutta Luisin isoveljea Miguelia kahdesti.
Eilen koulumatkalla han vei meidat pikkukauppaan ja olisi halunnut ostaa kaloja. "Maksavat vain 5snt/kpl", han selitti tohkeissaan. "Teen niille casitan (pikkukodin) ojaan", han selitti. Toissapaivana han laittoi kaksi linnunmunaa raakana juomaansa ja sanoi, etta saa niista paljon vitamiineja!
Eilen poikien tyoskennellessa tilalla he kohtasivat kaksi kaarmetta, jotka olivat todennakoisesti myrkyllisia. Kaarmeet olivat ehtineet kuitenkin jo menna ennen kuin Andres ehti paikalle. Pastori Reinelin vaatteista, jotka olivat ulkona viikattuna loytyi skorpioni. taytyy tasta lahin tarkastaa sanky ennen nukkumaanmenoa ylimaaraisten vieraiden varalta....
Hasta la vista!
Paljon terveisia!!!
kaisa
Tanaan lahden bussilla Bogotaan ja vietan siella viikonlopun. Pojat ovat jo alkaneet kysella montako paivaa olen viela heidan kanssaan. Kuukausi on viela jaljella ja heista jo tuntuu, etta lahden ihan pian. Matkalaukkuuni on tulossa monta poikaa kun palaan Suomeen.
Luis ja Camilo olivat suunnattoman iloisia kuullessaan, etta heilla on uudet kummit Suomesta. He pyysivat minua viela illalla kertomaan uutisen kaikille muillekin ja hymyilivat onnellisena. Heidan veljensa Miguel viela odottelee kummin saamista, mutta hyvilla mielin toiveikkaana!
Luis 9v saa kaikki nauramaan ja hyvalle tuulelle. Han tulee tohkeissaan selittamaan minka elaimen on milloinkin loytanyt ja hymyilee omalla persoonallisella, valloittavalla tavallaan. Elaimet ovat hanelle todella tarkeita - vaikka elaimet eivat valttamatta rakastakaan Luisin hyvaa tarkoittavia elkeita...
Pikkukissanpentua han yritti opettaa eilen saalistamaan. Luis oli pyydystanyt sammakon ja yritti usuttaa kissanpentua sen kimppuun, jotta se oppisi. Kissa purikin sammakkoa. Sammakko oli myrkyllinen ja kissanpentu alkoi oksentaa. Annoimme sille nopeasti vetta panelan (sokeriruokosokerin) kanssa ja kissa jai eloon. Kissa ehti kuitenkin purra apuun tullutta Luisin isoveljea Miguelia kahdesti.
Eilen koulumatkalla han vei meidat pikkukauppaan ja olisi halunnut ostaa kaloja. "Maksavat vain 5snt/kpl", han selitti tohkeissaan. "Teen niille casitan (pikkukodin) ojaan", han selitti. Toissapaivana han laittoi kaksi linnunmunaa raakana juomaansa ja sanoi, etta saa niista paljon vitamiineja!
Eilen poikien tyoskennellessa tilalla he kohtasivat kaksi kaarmetta, jotka olivat todennakoisesti myrkyllisia. Kaarmeet olivat ehtineet kuitenkin jo menna ennen kuin Andres ehti paikalle. Pastori Reinelin vaatteista, jotka olivat ulkona viikattuna loytyi skorpioni. taytyy tasta lahin tarkastaa sanky ennen nukkumaanmenoa ylimaaraisten vieraiden varalta....
Hasta la vista!
Paljon terveisia!!!
kaisa
torstai 27. maaliskuuta 2008
Sasaima
Hola!
Paasiasiloma on takana ja pojat palanneet takaisin. Vaikka lomalla oli rauhallista eika tarvinnut herata aamuisin ennen viitta oli poikia jo ikava.
Kaikki pojat saapuivat tyytyvaisina ja innoissaan lomalta. Oli muutamia uusia vaatteita ja pienta syotavaa mukana lahes kaikilla. Kun kysyin pojilta loma kuulumisia, niin kaikki olivat viettaneet paljon aikaa televisioita katsellen. Taalla lastenkodissa televisioita katsotaan paaasiassa vain viikonloppuiltaisin.
Miguel ja Camilo, jotka eivat aluksi halunneet lahtea kotiinsa, (koska pelkasivat) palasivat takaisin tyytyvaisen oloisina. Miguel itki nyt puolestaan sita, etta pitaa tulla takaisin ja erota taas isasta ja aitipuolesta. Erot ovat vaikeita pojille ja sen ymmartaa hyvin. Lahtemiset ja tulemiset, erot ihmisista jotka ovat tarkeita. Vaikka olot kotona eivat olisikaan parhaat mahdolliset on se kuitenkin poikien koti.
Henry palasi myos iloisena j onnellisena aitinsa saattamana. Han oli ollut perjantaihin asti aitinsa luona ja viikonlopun kumminsa luona Bogotassa. Tuomisinaan hanella oli lippis, saippua, shampoo, muroja ja kaakaota ja tikkareita joita han ystavallisesti tarjosi myos muille.
Palominon veljekset palasivat myos tyytyvaisen oloisena, vaikka Williamille olikin joitain ongelmia loman aikana isansa kanssa. William oli isansa luona ja Carlos aitinsa luona.
Carlos V palasi lomalta yksin. Hanen veljensa Harold jai viela Bogotaan aitinsa luokse. Han saattaa palata ensi viikolla, mutta on myos mahdollista, ettei han enaa palaa takaisin. Han haluaisi asua aitinsa luona, jos se on mahdollista. Carlos taas haluaa asua mieluummin taalla Sasaimassa. Katsotaan mita Haroldin suhteen tapahtuu.
Loman jalkeiset paivat ovat olleet joidenkin kohdalla rauhattomia. henry sai taas muistutuksen koulusta ensimmaisena paivana ja hanen koulukaverinsa sanoivat, etta Henry on taas loman jalkeen muuttunut takaisin "hulluksi". Ero aidista ja paluu arkeen on varmasti Henrylle vaikeaa. eilen han kieltaytyi tekemasta laksyja ja itki, mutta teki ne sitten lopulta ja illalla han oli taas iloisen ja tyytyvaisen oloinen. Juttelimme hetken ja han kertoi ikavoivansa kotiin. Ensimmaisen paivan jalkeen ei muistutuksia koulusta ole onneksi tullut ja Henry vaikuttaa taas tasapainoisemmalta ja tyytyvaiselta. Han ei enaa kiukustu niin helposti muiden poikien arsyttaessa ja poikien kanssa muutenkin hanella sujuu jo paremmin. Han kertoi, ettei ole enaa niin yksinainen ja henella on taalla kavereita.
Eilen koulusta palatessa pojat loysivat tielta cameleontin ja pyydystivat sen minun pelatessa, etta he jaisivat auton alle. Sita sitten ihmeteltiin koko loppumatka ja se vaihtoi varia taustan mukaan.
Koulumatkalla loysimme myos kokonaisia sokeriruokoja. Veimma ne Lastrenkotiin kuorimme ja imeskelimme makeaa vartta. Pojat sailoivat omia varsiaan talon taakse ja saastivat niita myohemmaksi.
William on vanhin poika taalla lastenkodissa 15v. Han asuu taalla yhdessa veljensa Carloksen 13 kanssa. William kay iastaan huolimatta vasta kuudetta luokkaa. Han tyoskentelee paljon koulun eteen vapaa-aikanaan. Kaksi tuntia joka paiva. Lauantaisin han tyoskentelee kylassa apumiehena klo 7-17. Kuljettaa tiilia jne. Han saa siita pienen palkan n 15000 pesoa paivassa, eli noin 6e/pva. William on selvasti ottanut vastuuta muista pojista ja paivan rutiineista, vaikka han monesti muiden tapaan myos valilla kiusaa muita, on han kuitenkin kuin heidan isoveli. Eilen kun olin yksin laittamassa poikia nukkumaan William huolehti iltarukouksesta, valojen sammuttamisesta. Kun oli lahdossa muiden jo nukkuessa William huomasi, etta ulkona satoi ja tuli tuomaan minulle oman taskulmappunsa, etta nakisin kulkea ja antoi oman pyyhkeensa sateensuojaksi. William on valilla oikea herrasmies!
uusi poika Cristian ei ole viela voinut aloittaa koulunkayntia, koska han on edelleen kirjoilla entisessa lastenkodissa ja hanen paperinsa ovat siella. heti kun asia on saatu selvitettya han aloittaa koulun. Nyt han auttaa Luchoa paivisin tilanhoidossa muiden ollessa koulussa. Muiden tehdessa laksyja opettaja antaa hanelle myos tehtavia, etta han ei unohtaisi oppimaansa ja oppisi uutta. Cristian on vahan hiljaisempi kuin muut pojat eika tule hakemaan laheisyytta toisten tapaan. Pojat ovat ottaneet hanet hyvin vastaan ja kohtelevat hanta hyvin. Ystavia han on siis saanut muista pojista. Hanen puheestaan minun on monesti vaikea saada selvaa. han puhuu hiljaa ja nopeasti ja usein paa alaspain kaannettyna. Pikkuhiljaa han on kuitenkin avautunut vahan enemman.
Huomenna lahden pastori Reinelin luo Bogotaan ja tarkoitus on viikonlopun aikana tutustua Bogotan nahtavyyksiin ja lahialueiden kyliin. Takaisin on tarkoitus palata sunnuntaina.
Tilalle on nyt istutettu 1100 kahvipensasta ja banaanipuita on tarkoitus istuttaa kahvin sekaan antamaan varjoa ja tietysti tuottamaan banaaneja. Vanhoja appelsiinipuita on kaadettu ja niiden tilalle on tarkoitus istuttaa muita hedelmapuita kuten esim. papaijaa. appelssiinipuita on toki viela tilalla lukematon maara ja joka paiva tulee syotya paljon appelssiineja ja tehtya niista muhua
Pari paivaa sitten pastori Reinel toi tullessaan kissanpennun. Aamulla mennessani herattamaan poikia kissanpentu nukkui Camilon kainalossa. Camilo oli tyytyvainen ja sanoi, etta Muñecan (kissan nimi. Suomeksi: nukke) kanssa on ihanaa nukkua se lammittaa niin mukavasti. Camilo sai lomalta palattuuaan silmalasit. Vaikka han ei ollutkaan niita valitsemassa (Ne saatiin lahjoituksena Bogotasta), han oli niista kovin iloinen ja oli ihmeissaan nahdessaan niin hyvin. Ensimmaisen koulupaivan jalkeen han kertoi onnellisena eraan tyton sanoneen, etta han nayttaa sympaattiselta lasien kanssa!
Eilen pojat pesivat uima-allasta ja olivat siita ihan ihan innoissaan uiden harjojen ja saippuan kanssa likaisessa vedessa... Tarkoitus on saada uima-allas pikapuoliin kuntoon, jotta pojat paasevat uimaan.
Unohdin laittaa kuvat muistitikulle joten lisaan uusia kuvia huomenna blogiin, jos ehdin tulla tietokoneelle tanne kylaan.
Saludos a todos!!!
Kaisa
Paasiasiloma on takana ja pojat palanneet takaisin. Vaikka lomalla oli rauhallista eika tarvinnut herata aamuisin ennen viitta oli poikia jo ikava.
Kaikki pojat saapuivat tyytyvaisina ja innoissaan lomalta. Oli muutamia uusia vaatteita ja pienta syotavaa mukana lahes kaikilla. Kun kysyin pojilta loma kuulumisia, niin kaikki olivat viettaneet paljon aikaa televisioita katsellen. Taalla lastenkodissa televisioita katsotaan paaasiassa vain viikonloppuiltaisin.
Miguel ja Camilo, jotka eivat aluksi halunneet lahtea kotiinsa, (koska pelkasivat) palasivat takaisin tyytyvaisen oloisina. Miguel itki nyt puolestaan sita, etta pitaa tulla takaisin ja erota taas isasta ja aitipuolesta. Erot ovat vaikeita pojille ja sen ymmartaa hyvin. Lahtemiset ja tulemiset, erot ihmisista jotka ovat tarkeita. Vaikka olot kotona eivat olisikaan parhaat mahdolliset on se kuitenkin poikien koti.
Henry palasi myos iloisena j onnellisena aitinsa saattamana. Han oli ollut perjantaihin asti aitinsa luona ja viikonlopun kumminsa luona Bogotassa. Tuomisinaan hanella oli lippis, saippua, shampoo, muroja ja kaakaota ja tikkareita joita han ystavallisesti tarjosi myos muille.
Palominon veljekset palasivat myos tyytyvaisen oloisena, vaikka Williamille olikin joitain ongelmia loman aikana isansa kanssa. William oli isansa luona ja Carlos aitinsa luona.
Carlos V palasi lomalta yksin. Hanen veljensa Harold jai viela Bogotaan aitinsa luokse. Han saattaa palata ensi viikolla, mutta on myos mahdollista, ettei han enaa palaa takaisin. Han haluaisi asua aitinsa luona, jos se on mahdollista. Carlos taas haluaa asua mieluummin taalla Sasaimassa. Katsotaan mita Haroldin suhteen tapahtuu.
Loman jalkeiset paivat ovat olleet joidenkin kohdalla rauhattomia. henry sai taas muistutuksen koulusta ensimmaisena paivana ja hanen koulukaverinsa sanoivat, etta Henry on taas loman jalkeen muuttunut takaisin "hulluksi". Ero aidista ja paluu arkeen on varmasti Henrylle vaikeaa. eilen han kieltaytyi tekemasta laksyja ja itki, mutta teki ne sitten lopulta ja illalla han oli taas iloisen ja tyytyvaisen oloinen. Juttelimme hetken ja han kertoi ikavoivansa kotiin. Ensimmaisen paivan jalkeen ei muistutuksia koulusta ole onneksi tullut ja Henry vaikuttaa taas tasapainoisemmalta ja tyytyvaiselta. Han ei enaa kiukustu niin helposti muiden poikien arsyttaessa ja poikien kanssa muutenkin hanella sujuu jo paremmin. Han kertoi, ettei ole enaa niin yksinainen ja henella on taalla kavereita.
Eilen koulusta palatessa pojat loysivat tielta cameleontin ja pyydystivat sen minun pelatessa, etta he jaisivat auton alle. Sita sitten ihmeteltiin koko loppumatka ja se vaihtoi varia taustan mukaan.
Koulumatkalla loysimme myos kokonaisia sokeriruokoja. Veimma ne Lastrenkotiin kuorimme ja imeskelimme makeaa vartta. Pojat sailoivat omia varsiaan talon taakse ja saastivat niita myohemmaksi.
William on vanhin poika taalla lastenkodissa 15v. Han asuu taalla yhdessa veljensa Carloksen 13 kanssa. William kay iastaan huolimatta vasta kuudetta luokkaa. Han tyoskentelee paljon koulun eteen vapaa-aikanaan. Kaksi tuntia joka paiva. Lauantaisin han tyoskentelee kylassa apumiehena klo 7-17. Kuljettaa tiilia jne. Han saa siita pienen palkan n 15000 pesoa paivassa, eli noin 6e/pva. William on selvasti ottanut vastuuta muista pojista ja paivan rutiineista, vaikka han monesti muiden tapaan myos valilla kiusaa muita, on han kuitenkin kuin heidan isoveli. Eilen kun olin yksin laittamassa poikia nukkumaan William huolehti iltarukouksesta, valojen sammuttamisesta. Kun oli lahdossa muiden jo nukkuessa William huomasi, etta ulkona satoi ja tuli tuomaan minulle oman taskulmappunsa, etta nakisin kulkea ja antoi oman pyyhkeensa sateensuojaksi. William on valilla oikea herrasmies!
uusi poika Cristian ei ole viela voinut aloittaa koulunkayntia, koska han on edelleen kirjoilla entisessa lastenkodissa ja hanen paperinsa ovat siella. heti kun asia on saatu selvitettya han aloittaa koulun. Nyt han auttaa Luchoa paivisin tilanhoidossa muiden ollessa koulussa. Muiden tehdessa laksyja opettaja antaa hanelle myos tehtavia, etta han ei unohtaisi oppimaansa ja oppisi uutta. Cristian on vahan hiljaisempi kuin muut pojat eika tule hakemaan laheisyytta toisten tapaan. Pojat ovat ottaneet hanet hyvin vastaan ja kohtelevat hanta hyvin. Ystavia han on siis saanut muista pojista. Hanen puheestaan minun on monesti vaikea saada selvaa. han puhuu hiljaa ja nopeasti ja usein paa alaspain kaannettyna. Pikkuhiljaa han on kuitenkin avautunut vahan enemman.
Huomenna lahden pastori Reinelin luo Bogotaan ja tarkoitus on viikonlopun aikana tutustua Bogotan nahtavyyksiin ja lahialueiden kyliin. Takaisin on tarkoitus palata sunnuntaina.
Tilalle on nyt istutettu 1100 kahvipensasta ja banaanipuita on tarkoitus istuttaa kahvin sekaan antamaan varjoa ja tietysti tuottamaan banaaneja. Vanhoja appelsiinipuita on kaadettu ja niiden tilalle on tarkoitus istuttaa muita hedelmapuita kuten esim. papaijaa. appelssiinipuita on toki viela tilalla lukematon maara ja joka paiva tulee syotya paljon appelssiineja ja tehtya niista muhua
Pari paivaa sitten pastori Reinel toi tullessaan kissanpennun. Aamulla mennessani herattamaan poikia kissanpentu nukkui Camilon kainalossa. Camilo oli tyytyvainen ja sanoi, etta Muñecan (kissan nimi. Suomeksi: nukke) kanssa on ihanaa nukkua se lammittaa niin mukavasti. Camilo sai lomalta palattuuaan silmalasit. Vaikka han ei ollutkaan niita valitsemassa (Ne saatiin lahjoituksena Bogotasta), han oli niista kovin iloinen ja oli ihmeissaan nahdessaan niin hyvin. Ensimmaisen koulupaivan jalkeen han kertoi onnellisena eraan tyton sanoneen, etta han nayttaa sympaattiselta lasien kanssa!
Eilen pojat pesivat uima-allasta ja olivat siita ihan ihan innoissaan uiden harjojen ja saippuan kanssa likaisessa vedessa... Tarkoitus on saada uima-allas pikapuoliin kuntoon, jotta pojat paasevat uimaan.
Unohdin laittaa kuvat muistitikulle joten lisaan uusia kuvia huomenna blogiin, jos ehdin tulla tietokoneelle tanne kylaan.
Saludos a todos!!!
Kaisa
maanantai 24. maaliskuuta 2008
Sasaima
Hola Finlandia!
Paasiainen on melkein takanapain. Eilen palasi Carlos C (14v), joka vietti paasiaisen keittajamme Blancan luona. Han vaikutti hyvin tyytyvaiselta lomaansa ja oli onnellinen kun oli oppinut siella ajamaan pyoralla. Tanaan palaavat loputkin pojat lomanvietosta. Saa nahda milla mielella. Toivottavasti yhta tyytyvaisina kuin Carlos.
Olemme viettaneet muutaman rauhallisen paivan. Fincalla (=lastenkodissa) on ollut Mina, Andres, Luis ja hanen tyttoystavansa Bogotasta joka on neljennella kuukaudella raskaana. Lisaksi vieraita on kaynyt Bogotasta. Andreksen perhe oli yhtena paivana Fincalla. kavimme uimassa hotellin altaalla ja sitten ostimme kylasta ruokatarvikkeita ja valmistimme Fincalla maittavan paivallisen. Oli oikein mukava paiva.
Torstaina ja perjantaina kavimme Bogotan vieraiden kanssa tutustumassa lahiston pikkukyliin. Pikkukylissa oli paasiaisen aikana nuoria Bogotassa seurakunnan leireilla ja vierailimme niilla.
Ajoimme vuoristoisia pikkuteita, jotka mutkittelivat hurjasti. En enaa jaksa pelata auton kyydissa, vaikka ohitamme rekkoja eika nakyvyytta ole mutkien takia juuri lainkaan. Viela muutama vuosi sitten emme olisi voineet ajaa kyliin, jossa nyt kavimme sisallissodan vuoksi. Sissijoukot asustivat alueella ja siella oli vaarallista. Nyt alue on puhdistettu ja tilanne rauhallinen
Jokapuolella vuorenrinteilla oli sokeriruokoviljelmia. Torstaina paasen seuraamaan sokeriruoon jalostamista eraalle maatilalle. Minua on varoitettu syomasta liikaa herkkuja siella -niin kay kaikille- ja seuraava paiva on kuulemma ankea...
Se mita taalla eniten pelkaan eivat ole sissijoukot tai kaappaukset vaan koirat... Yksin en voi lahtea juoksemaan, kun joka maatilalla (joita on taalla paljon) on koira vapaana ja valmiina syomaan minut. Yhden kerran lahdin yksin juoksemaan ja toista kertaa en sita enaa tee. Juoksin mahdollisimman iso kivi kadessa koko matkan.
Toinen asia mika taalla on vaarallinen ovat mehilaiset. Alkuun minua lahinna huvitti, kun yksi aamu Andres sanoi, etta talon taakse on ehdottoman kiellettya menna, koska mehilaiset parveilevat siella. Niinpa minulle selvitettiin, etta ne ovat Afrikkalaisia mehilaisia ja hyvin vaarallsia, jos useampi mehilainen pístaa, siihen kuolee.
Tanaan olemme jarjestaneet paikkoja uuteen jarjestykseen ja tuoneet mm. pingispoydan kuistille. (Tiina Pallot ovat ahkerassa kaytossa -kiitos kaunis!)
Juanes jarjesti taalla Kolumbiassa suuren konsertin rauhan puolesta. Paikalla oli valtava maara ihmisia ja se oli hyvin suuri tapahtuma taalla Kolumbiassa. Seurasimme sita tv:n valityksella. Juanes oli kutsunut paikalle paljon muita tunnettuja artisteja. Juanes on taalla Kolumbiassa hyvin suosittu. Ihmiset pitavat hanesta paljon.
Nyt lahden takasin Fincalle (lastenkotiin) vastaanottamaan poikia!
Saludos de Colombia!
Abrazos
Tsemppia toihin ja koulunkayntiin!
Kaisa
Paasiainen on melkein takanapain. Eilen palasi Carlos C (14v), joka vietti paasiaisen keittajamme Blancan luona. Han vaikutti hyvin tyytyvaiselta lomaansa ja oli onnellinen kun oli oppinut siella ajamaan pyoralla. Tanaan palaavat loputkin pojat lomanvietosta. Saa nahda milla mielella. Toivottavasti yhta tyytyvaisina kuin Carlos.
Olemme viettaneet muutaman rauhallisen paivan. Fincalla (=lastenkodissa) on ollut Mina, Andres, Luis ja hanen tyttoystavansa Bogotasta joka on neljennella kuukaudella raskaana. Lisaksi vieraita on kaynyt Bogotasta. Andreksen perhe oli yhtena paivana Fincalla. kavimme uimassa hotellin altaalla ja sitten ostimme kylasta ruokatarvikkeita ja valmistimme Fincalla maittavan paivallisen. Oli oikein mukava paiva.
Torstaina ja perjantaina kavimme Bogotan vieraiden kanssa tutustumassa lahiston pikkukyliin. Pikkukylissa oli paasiaisen aikana nuoria Bogotassa seurakunnan leireilla ja vierailimme niilla.
Ajoimme vuoristoisia pikkuteita, jotka mutkittelivat hurjasti. En enaa jaksa pelata auton kyydissa, vaikka ohitamme rekkoja eika nakyvyytta ole mutkien takia juuri lainkaan. Viela muutama vuosi sitten emme olisi voineet ajaa kyliin, jossa nyt kavimme sisallissodan vuoksi. Sissijoukot asustivat alueella ja siella oli vaarallista. Nyt alue on puhdistettu ja tilanne rauhallinen
Jokapuolella vuorenrinteilla oli sokeriruokoviljelmia. Torstaina paasen seuraamaan sokeriruoon jalostamista eraalle maatilalle. Minua on varoitettu syomasta liikaa herkkuja siella -niin kay kaikille- ja seuraava paiva on kuulemma ankea...
Se mita taalla eniten pelkaan eivat ole sissijoukot tai kaappaukset vaan koirat... Yksin en voi lahtea juoksemaan, kun joka maatilalla (joita on taalla paljon) on koira vapaana ja valmiina syomaan minut. Yhden kerran lahdin yksin juoksemaan ja toista kertaa en sita enaa tee. Juoksin mahdollisimman iso kivi kadessa koko matkan.
Toinen asia mika taalla on vaarallinen ovat mehilaiset. Alkuun minua lahinna huvitti, kun yksi aamu Andres sanoi, etta talon taakse on ehdottoman kiellettya menna, koska mehilaiset parveilevat siella. Niinpa minulle selvitettiin, etta ne ovat Afrikkalaisia mehilaisia ja hyvin vaarallsia, jos useampi mehilainen pístaa, siihen kuolee.
Tanaan olemme jarjestaneet paikkoja uuteen jarjestykseen ja tuoneet mm. pingispoydan kuistille. (Tiina Pallot ovat ahkerassa kaytossa -kiitos kaunis!)
Juanes jarjesti taalla Kolumbiassa suuren konsertin rauhan puolesta. Paikalla oli valtava maara ihmisia ja se oli hyvin suuri tapahtuma taalla Kolumbiassa. Seurasimme sita tv:n valityksella. Juanes oli kutsunut paikalle paljon muita tunnettuja artisteja. Juanes on taalla Kolumbiassa hyvin suosittu. Ihmiset pitavat hanesta paljon.
Nyt lahden takasin Fincalle (lastenkotiin) vastaanottamaan poikia!
Saludos de Colombia!
Abrazos
Tsemppia toihin ja koulunkayntiin!
Kaisa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
