Bogota

Muutama paiva sitten Sasaimassa oli melko voimakas maanjaristys yolla. Vaikka talo, jossa asumme on kivea, se kuulemma tarisi ja yopoydat heiluivat. - Ja mina nukuin sikeasti ja kaikki meni minulta ohi-


Terveiset Bogotasta! Saavuin Bogotaan pikkubussilla Sasaimasta kolmen kanan kanssa, jotka oli maara tuoda Bogotan lastenkotiin. Lucho uskotteli minulle Sasaimassa, etta minun pitaa vieda kolme elavaa kanaa mukanani Bogotaan. Onneksi kanat eivat kuitenkaan sanoneet mitaan matkan aikana koska olivat syvajaassa..

Ensimmainen kerta kun matkustin taalla yksin yleisella kulkuneuvolla ja minua ohjeistettiin tiukasti puhumasta kenenkaan kanssa enempaa kuin tavalliset kohteliaisuudet. Aluksi yritinkin olla kohteliaan harvasanainen, mutta loppumatka kului jutellen vieressa istuvan vanhan herran kanssa.


Bogotassa minua oli vastassa pastori Reinel, jonka kanssa suunnistimme Bogotan lastenkotiin. Bogotan lapset lahtevat aina viikonlopuksi kotiinsa tai paikallisen kumminsa luokse ja lastenkoti jaa tyhjilleen. Koska oli perjantai paikalla oli enaa vanhin pojista Mauricio 16v. opiskelemassa englantia ja toiseksi vanhin Carlos. Camilo odotteli ylhaalla viela kumminsa saapumista ja autoin hanta englannin sanojen etsimisessa.


Mauricio ja Carlos lahtivat kummiensa luo vasta lauantaiaamuna. Perjanatai-illan ja yon he viettivat vastapaisen kirkon "nuorten palveluksessa". Juttelin Mauricion kanssa taman tulevaisuuden suunnitelmista ja han kertoi, etta hanen haaveensa olisi tulla Suomeen opiskella suomea ja katsoa sitten mita tekisi. Mauricio opiskelee ahkerasti englantia -osin toteuttaakseen haaveensa. Joka paiva kaksi tuntia iltapaivisin englanninopettajan kanssa. Mauricio vaikuttaa hyvin tasapainoiselta ja vastuuntuntoiselta pojalta. Han on asumut lastenkodissa taalla Bogotassa ja Sasaimassa yhteensa noin 10 vuotta. Viisivuotiaasta alkaen.

Myos toiseksi vanhin pojista Carlos vaikuttaa herrasmiesmaiselta nuorelta ja on asunut jo pitkaan lastenkodissa.


Bogotassa lapsista huolehtii paivisin Jazz. Asuin hanen ja hanen perheensa luona pari paivaa tullessani tanne Kolumbiaan. Jazzilla oli minulle todella ihana yllatys. Han halusi tarjota minulle manikyyrin kiitokseksi Sasaimassa tyoskentelysta! Niinpa illalla olin ensimmaista kertaa elamassani manikyyrissa. Ihana kokemus! Ja nyt minulla on niin kauniisti taiteillut kynnet, etta taidan siirtya siistiin sisatyohon... Kiitos Jazz! Ihana yllatys.

Jain yoksi lastenkotiin. Oli ihana olla vahan aikaa ihan yksin. Ensimmaista kertaa reiluun kuukauteen. Lastenkodin ikkunasta minulle avautui pikkuisen Bogotan todellisuutta. Jatteiden kierrattaja teki itselleen yosijaa puiseen karryynsa. Kasasi pahveja patjaksi ja kavi pitkakseen ja veti pahvin peitokseen...


Seuraavana aamuna lahdimme aikasin Reinelin kanssa liikkeella ja kadun asukki nukkui edelleen "kodissaan", jalat vain pilkistivat pahvien valista. Kierrelessamme kaupungilla ihmisia nukkui aina valilla kadulla pahvien paalla. Muutamat pyytavat rahaa toiset vain ovat ja tuijottavat muissa maailmoissa. Liikennevaloissa on joskus resuisia ikkunanpesijoita ja kaikenlaisia taiteilijoita ansaitsemassa elantoaan.


Kuiten Bogota vaikuttaa kaikenkaikkiaan modernilta ja siistilta kaupungilta. Tiet ovat hyvia ja autot uudehkoja (tosin autojen seassa kulkee myos hevoskarryja). Toisaalta olen nahnyt varmasti vasta Bogotan parempaa puolta.


Kiipesimme jalan Reinelin kanssa ylos vuorenhuipulle, jossa on Monserratinkirkko. Paikka on suosittu urheilijoiden keskuudessa. Reilun kahden kilometrin matkalla noustaan reilut 600 metria, aina 3200 metrin korkeuteen. Nousu otti koville. Ilma on taalla huomattavasti ohuempaa kuin Sasaimassa ja huohottaen nousin huipulle. Nakymat ylhaalta olivat upeat yli kaupungin. Bogota on valtava, niin pitkalle kun pystyi nakemaan kaupunki vain jatkui ja jatkui. Bogotassa asuu melkein kaksinkertainen maara ihmisia koko Suomen asukaslukuun verrattuna.


Laskeuduimme alas ja jatkoimme kavellen katsomaan Bogotan muita nahtavyyksia. Soimme valtavan ison (ja maukkaan) luonaan ja kavimme tervehtimassa Reinelin aitia ja syomassa uudelleen. Taalla on mahdotonta olla syomatta olematta epakohtelias ja annokset ovat suuria -sen huomaa kiristavista vaatteista...


Sunnuntaina ajoimme bussilla Reinelin ja taman vaimon kanssa kaupungin ulkopuolelle Reinelin siskon kotiin. Jatkoimme matkaa heidan autollaan ja ajoimme Guatavitan kylaan.

Koska olimme vielakin ylempana kuin Bogota siella kasvoi paljon havupuita ja siella oli myos iso jarvi. Jarven synnytti aikanaan valtava meteori joka syoksyi maahan noin 2000 vuotta sitten ja jatti valtavan aukon maahan. Intiaanit tulkitsivat aukon kultaisen jumalan synnyttamaksi joka asuu jarven pohjalla. Jarvesta tuli palvonnan kohde ja sinne uhrattiin kultaa, timantteja ym uhrilahjoja. Kun espanjalaiset saapuivat 1500-luvulla ja nakivat intiaanien heittavan kultaa jarveen he yrittivat etsia sita jarvesta, mutta loysivat vain hyvin vahan. Nykyaan etsinnat jarvesta on jo lopetettu ja jos siella on aarteita ne saavat levata siella rauhassa.

Maanantaina saavuin takaisin Sasaimaan. Matkalla poliisit pysayttivat meidat ohittaessamme rekkaa kiemuraisella vuoristotiella juuri mutkan kohdalla... Kuljettaja sai aikamoiset sakot ja matka viivastyi toista tuntia. Kuvittelin, etta loppumatka ajetaan tiukasti liikennesaantojen mukaan, mutta mita viela, heti seuraavassa mutkassa toisen rekan ohi ja matka jatkui niin aina perille Sasaimaan asti.

Oli todella ikimuistettava kokemus palata takasin. Pojat olivat tyoskentelemassa tilalla kun saavuin sinne ja kaikki juoksivat ja melkein litistivat minut hengilta. Suloisia poikia!

Andres vietti sunnuntaina ensimmaisen vapaapaivansa kahteen kuukauteen (jos paasiaisen kolmea vapaata ei lasketa) ja oli siita hyvin tyytyvainen, vaikka lahti aamulla ja palasi takaisin jo illalla laittamaan pojat nukkumaan.

Harols palasi eilen takaisin lastenkotiin. Han lahti paasiaisena kotiinsa ja vietti siella yhden ylimaaraisen viikon. Poikien osalta kaikki on hyvin. He vaikuttavat suureksi osaksi tyytyvaisilta oloonsa. Henry on iloinen ja han on saanut hyvan ystavan uudesta pojasta Cristianista. He sanovat toisiaan serkuiksi. Cristian ei viela ole saanut koulupaikkaa Sasaimasta ja tyoskentelee paivat edelleen Luchon kanssa muiden ollessa koulussa. Luis on valiin aika vasynyt ja sairastelee aika usein, mutta hanen pieni pippurinen, kujeileva olemus on ennallaan.

Huomenna lahden laheiseen Villetan kylaan katsomaan sokeriruoon valmistusprosessia. Perjantaina tai lauantaina on tarkoitus lahtea kohti Caribian rannikkoa Santa Martan kaupunkiin muutamaksi paivaksi lomalle. Matka bussilla taalta rannikolle kestaa vahintaan 16 tuntia... Vahan jannittaa matka yksin. Toiset sanovat, etta se on ihan ok ja turvallista toiset ovat huolissaan kun lahden yksin. Sen verran aioin kuitenkin varautua, etta yritan varata hotellin jo etukateen, etta on valmiiksi osoite minne menna bussiterminaalista. Santa Martassa on kuitenkin paljon turisteja ja siella missa on turisteja on yleensa myos poliiseja huolehtimassa turavallisuudesta. taalla ollessani en ole nahnyt viela yhden yhtakaan turistia. En edes Bogotassa... Tarkoitus on rentoutua Santa Martan rannoilla ja nukkua pitkaan ,lukea ja katsella kaupunkia ja rannikon elamanmenoa, joka on kuulemma hyvin erilaista kuin taalla sisamaassa.

Saludos!!

LAMPIMAT terveiset tyokavereille, 5c:lle, ystaville, perheelle ja kaikille siella suomessa!!!!

KAISA