Hola!!!
Viimeiset terveiset taalta Sasaimasta. Huomenna aamulla lahden kohti Bogotaa...
Taalla sasaimassa asiat poikien osalta ovat hyvin. Pojat voivat hyvin ja olemme viettaneet monia ikimuistoisia hetkia heidan kanssaan.
Taalla Sasaimassa oli viime viikolla kaksi aseellista ryostoa keskella paivaa. Toimittaja Risto Suomesta saapui reilu viikko sitten tanne Sasaimaan. Risto oli eraana aamulla ottamassa kuvia ison kameransa kanssa ja Andres huolestui, koska muutama tuntematon henkilo tarkkaili meita kirkon luona. Olemme taalla ainoat "valkoihoiset" ja heratamme sen vuoksi helposti huomiota. Elama on kuitenkin jatkunut taalla samaan rauhalliseen tahtiin kuin aina ennenkin ja ryostajat ovat varmasti jo palanneet Bogotaan tai mista lienevat tulleetkaan...
taalla sasaimassa asiat poikien osalta ovat hyvin. pojat voivat hyvin ja olemme viettaneet monia ikimuistoisia hetkia heidan kanssaan.
Kiitos aidille ja Immolle Suomeen mahdollisuudesta vierailla poikien kanssa Bogotassa huvipuisto "Mundo aventurassa". Kun kerroimme pojille retkesta torstai-iltana syntyi uskomaton huuto ja hulina. Perjantaiaamuna herasimme aikaisin ja pojat pukeutuivat parhaimpiinsa. Kukaan ei valittanut kahden tunnin bussimatkan aikana, vaikka suuri osa pojista joutui seisomaan lahes koko matkan... Luis istui sylissani ja kerasi ilokseni matkan aikana kolme torakkaa, jotka laittoi paitansa alle "etta niilla olisi lammin", ja jotka karkasivat sielta syliini...
Saimme neuvoteltua hyvan alennuksen puiston sisaanpaasysta ja pystyimme antamaan jokaiselle pojalle hieman kayttorahaa (Luis olisi halunnut ostaa rahalla hiiria...). Paiva oli SUPER. Kavimme jos jonkinlaisissa laitteissa ja muutaman kerran piti pitaa silmat tiukasti kiinni ja uskoa kuoleman jalkeiseen elamaan... pojat olivat todella innoissaan ja myos meille aikuisille paiva oli ihana. Kukaan ei valittanut nalkaa eika janoa vaikka olimme koko paivan syomatta.
Kun lahdimme puistosta Dilanin aiti tuli tapaamaan poikaansa ja tuli meidan kanssa syomaan. Han oli hyvin onnellinen nahdessaan pikansa niin tyytyvaisena, ja vaikka han sanoi ikavoivansa poikaansa kovasti, han sanoi, etta nakee, etta Dilanin on nyt hyva olla. Kotona olot ovat kurjat ja on paljon ongelmia vakivallan ja huumeiden suhteen.
Soimme herkullisen lounaan ja sitten oli vahan aikaa tehda ostoksia. lakoi olla jo pimea ja kaikenlaisia kulkijoita liikkeella. Andres huolehti paluumatkasta. Palasimme bussipysakille ja odottelimme hyvan tovin. Mutta kaikki bussit olivat jo menneet.... Istuimme Bogotassa kadun reunassa kymmenen pojan kanssa... Jopa katukauppiaat saalivat meita ja antoivat meille valtavan pussin sipseja ja tikkareita. William lupasi jo, etta voi kysya isoaidiltaan, jos voisimme menna sinne nukkumaan. Andres soitti kuitenkin ystavalleen ja suureksi onneksemme he olivat lahdossa neljalla busiilla Sasaimaan pitamaan seurakunnan leiria!!! Kolmen tunnin odotus paattyi riemunkiljahduksiin bussien ilmaantuessa nakyviin. Sasaimaan saavuimme lopen uupuneina , mutta onnellisina yhdentoista aikaan illalla.
Seuraava paiva sitten kerrattiin paivan tapahtumia... ikimuistoinen paiva.
Eilen sunnuntaina vietettiin Williamin 16v. synttareita. Olimme ostaneet ison kakun ja pienen lahjan ja William oli hyvin onnellinen, kun hanta muistettiin. lauluomme paljon onnea vaan Suomeksi, englanniksi ja espanjaksi ja jokainen kertoi Williamille, mita hanelle toivoo seuraavaksi vuodeksi.
Eilen sain monia ihania jaahyvaiskirjeita pojilta ja ilmassa oli jo lahdon tunnelmaa... haikeaa
Haluksin
Kohta nahdaan!!
Kaisa
maanantai 21. huhtikuuta 2008
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Sasaima
Hola!
Perjantaina palasin takaisin tanne Sasaimaan Caribian rannikolta.
Lastenkodin pojat osaavat olla hyvin kohteliaita. Kun saavuin matkalaukkuineni takasin Dilan ja Carlos tulivat heti kantamaan niita puolestani aina huoneeseeni asti.
Aika alkaa olla vahissa. Tama viikko viela taalla Sasaimassa. Sitten lahden Bogotaan ja keskiviikkona alkaa pitka paluumatka Suomeen... Toisaalta on ihana palata Suomeen ja nahda kaikki tutut ihmiset, mutta lahto taalta tulee olemaan vaikea...
Lauantaina saapui Bogotan lastenkodin vaki Sasaimaan. Vakea oli kaikenkaikkiaan lahes 50 henkea. Uima-allas saatiin juuri kunnostettua oikeaan aikaan ja lapset paasivat uimaan. Leikimme ja soimme herkullisia ruokia.
Paivan tarkoitus oli myos juhlia kaikkien synttareita. Paiva huipentui piñataan. Pinñanta on laatikko, joka laitetaan roikkumaan katosta ja joka on taynna pienia lahjoja. Laatikko hajotetaan ja jokainen saa kahmia itselle niin paljon lahjoja kuin ehtii. Voitte varmaan kuvitella etta hetken aikaa kaikki oli yhta kaaosta, mutta selvisimme ilman vammoja ja isompia riitoja ja kaikki olivat tyytyvaisia. Illalla Bogotan vaki lahti paluumatkalla ja siivosimme poikien kanssa talon. Illalla kaikki kavivat nukkumaan lopen uupuneina, mutta tyytyvaisina.
Andres lahti sunnuntaina parin paivan hyvin ansaitulle lomalle ja olen nyt poikien kanssa yksin parin paivan ajan. Kaikki on sujunut hyvin. Pojat ovat hyvin yhteistyokykyisia ja auttavaisia (silloin kun haluavat) ja ymmarran jo lahes kaiken mita he minulle sanovat -onneksi.
On satanut paljon. Tanaan kavellessamme poikien kanssa kouluun veimme samalla roskat tien varteen odottamaan jateautoa. Tie oli sateiden vuoksi hyvin mutainen ja jokainen sotki vahan koulupukuaan. Carlosin housut likaantuivat eniten. Han oli sita mielta, ettei mene ollenkaan kouluun. Juttelimme opettajan kanssa, joka suostui paastamaan Carlosin kouluun, koska heilla oli varahousut. Carlos ei kuitenkaan halunnut menna, koska muut oppilaat ovat herkasti pilkaamassa. Niin palasimme Carlosin kanssa kotiin ja pesimme housut odottamaan huomista.
Taalla ollaan koulussa hyvin tarkkoja siisteydesta ja ulkonaosta. Likaisessa uniformussa ei paase kouluun. Tosin tanaan moni muukin poika oli siina rajoilla paastako vai ei...
Kun Carlos P ja William kavivat leikkaamassa hiuksensa ja jattivat keskelle paalakea pidemmat hiukset, soitettiin koulusta ja sanottiin, etta pojat eivat saa tulla kouluun sellaisen kampauksen kanssa.
Saludos!
Nos vemos pronto!
Kaisa
Perjantaina palasin takaisin tanne Sasaimaan Caribian rannikolta.
Lastenkodin pojat osaavat olla hyvin kohteliaita. Kun saavuin matkalaukkuineni takasin Dilan ja Carlos tulivat heti kantamaan niita puolestani aina huoneeseeni asti.
Aika alkaa olla vahissa. Tama viikko viela taalla Sasaimassa. Sitten lahden Bogotaan ja keskiviikkona alkaa pitka paluumatka Suomeen... Toisaalta on ihana palata Suomeen ja nahda kaikki tutut ihmiset, mutta lahto taalta tulee olemaan vaikea...
Lauantaina saapui Bogotan lastenkodin vaki Sasaimaan. Vakea oli kaikenkaikkiaan lahes 50 henkea. Uima-allas saatiin juuri kunnostettua oikeaan aikaan ja lapset paasivat uimaan. Leikimme ja soimme herkullisia ruokia.
Paivan tarkoitus oli myos juhlia kaikkien synttareita. Paiva huipentui piñataan. Pinñanta on laatikko, joka laitetaan roikkumaan katosta ja joka on taynna pienia lahjoja. Laatikko hajotetaan ja jokainen saa kahmia itselle niin paljon lahjoja kuin ehtii. Voitte varmaan kuvitella etta hetken aikaa kaikki oli yhta kaaosta, mutta selvisimme ilman vammoja ja isompia riitoja ja kaikki olivat tyytyvaisia. Illalla Bogotan vaki lahti paluumatkalla ja siivosimme poikien kanssa talon. Illalla kaikki kavivat nukkumaan lopen uupuneina, mutta tyytyvaisina.
Andres lahti sunnuntaina parin paivan hyvin ansaitulle lomalle ja olen nyt poikien kanssa yksin parin paivan ajan. Kaikki on sujunut hyvin. Pojat ovat hyvin yhteistyokykyisia ja auttavaisia (silloin kun haluavat) ja ymmarran jo lahes kaiken mita he minulle sanovat -onneksi.
On satanut paljon. Tanaan kavellessamme poikien kanssa kouluun veimme samalla roskat tien varteen odottamaan jateautoa. Tie oli sateiden vuoksi hyvin mutainen ja jokainen sotki vahan koulupukuaan. Carlosin housut likaantuivat eniten. Han oli sita mielta, ettei mene ollenkaan kouluun. Juttelimme opettajan kanssa, joka suostui paastamaan Carlosin kouluun, koska heilla oli varahousut. Carlos ei kuitenkaan halunnut menna, koska muut oppilaat ovat herkasti pilkaamassa. Niin palasimme Carlosin kanssa kotiin ja pesimme housut odottamaan huomista.
Taalla ollaan koulussa hyvin tarkkoja siisteydesta ja ulkonaosta. Likaisessa uniformussa ei paase kouluun. Tosin tanaan moni muukin poika oli siina rajoilla paastako vai ei...
Kun Carlos P ja William kavivat leikkaamassa hiuksensa ja jattivat keskelle paalakea pidemmat hiukset, soitettiin koulusta ja sanottiin, etta pojat eivat saa tulla kouluun sellaisen kampauksen kanssa.
Saludos!
Nos vemos pronto!
Kaisa
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Santa Marta
Heippa!
Lastenkotiin saapui uusi poika Dilan keskiviikkona. Dilan on 10-vuotias poika, joka on asunut aikaisemmin Bogotan lastenkodissa. Vuosi sitten han muutti takaisin perheensa luo. Hanella on aiti ja kaksi veljea ja pikkusisko, jonka isa (Dilanin isapuoli) surmattiin hiljattain. Dilanin kotona on huumeita ja vakivaltaa ja Dilan itse pyysi paasta takaisin lastenkotiin. Talla kertaa hanet sijoitettiin tanne Sasaimaan.
Dilan (Meri, kirjoitit Dilanille) saapui hieman yllattaen ja poikien huone oli viimeista sankya myoten taynna, joten pari ensimmaista yota han nukkui minun kanssani.
Dilanin henkilokortissa on hieman pyorean pojan kasvot, mutta nyt han on hyvin hoikka, kuin eri poika.
Dilan on sopeutunut hyvin ja saanut ystavia toisista pojista. Pojat ystavystyvat nopeasti keskenaan. Uudet pojat Cristian ja Dilan otettiin kummatkin heti joukkoon mukaan. Reippaanoloinen poika. Ensimmaisen paivan han tyoskenteli Luchon kanssa tilalla muiden ollessa kuolussa, mutta jo seuraavana paivana hanet hyvaksyttiin kouluun. Saatoimme hanet sinne ja koulupaiva sujui hyvin. Han on samalla luokalla toisen lastenkodin pojan CarlosP kanssa.
Dilanille jarjestyi nukkumapaikka poikien huoneesta hieman yllattaen. Cristian, joka tuli muutama viikko sitten lastenkotiin lahti pois. Cristian on edelleen kirjoilla valtion yllapitamassa lastenkodissa, josta han karkasi muutama kuukausi sitten. Valtion yllapitamat lastenkodit ovat aika pahamaineisia: vakivaltaa, yksipuolista ruokaa, ankara kuri. (Andres kertoi eraasta pojasta joka oli valtion lastenkodissa kolme kuukautta ja naki sina aikana paivanvalon vain kolme kertaa.) Eras perhe otti Cristianin luokseen asumaan ja hanen oli tarkoitus olla viikot meidan lastenkodissa kaydakseen koulua ja viikonloput "perheensa" luona. Han ei kuitenkaan ole voinut viela aloittaa koulunkayntia, koska on edelleen kirjoilla valtion lastenkodissa. Jos selviaisi, etta han on taalla meilla "luvatta", olisi luvassa ongelmia.
Niinpa kerroimme Cristianille, etta niin kauan kun hanen paperiasiansa eivat ole kunnossa han ei paase taalla kouluun, emmeka voi pitaa hanta laittomasti. Onneksi hanella on perhe jonka luokse menna. Perjantaina hanen oli tarkoitus lahtea keittajamme Blancan kyydissa "perheensa" luokse. Kun oli aika lahtea, emme loytaneet hanta mistaan. Etsimme joka puolelta. Andres epaili, etta Cristian on lahtenyt Sasaiman kylaan pyytamaan rahaa kotimatkaa varten, vaikka hanelle oli jo jarjestetty kyyti.
Kun Blanca lahti kotiinsa iltapaivalla han ajoi kylan lapi ja naki Cristianin siella, mutta Cristian juoksi karkuun... Iltapaivalla Luis, joka oli korjaamassa vesisailiota, loysi Cristianin kylasta itkemasta torilla. Cristian oli jo nalissaan ja Luis osti hanelle ruokaa ja antoi rahaa bussimatkaa varten. Illalla Cristianin "aiti" soitti, etta Cristian saapui viimein kotiinsa, monta tuntia sen jalkeen kun oli tavannut Luisin. En tieda miksi Cristian lahti silla tavalla, vaikka kaikki oli jo jarjestetty valmiiksi.
Viimeviikon torstaina ajoimme moottoripyoralla keittajamme Blancan kanssa Villetan kylaan hanen vanhempiensa luokse katsomaan sokeriruoon valmistusprosessia. Matka pyoran kyydissa hirvitti aluksi. Missaan muualla maailmassa ei ole varmaan niin paljon raskasta liikennetta kuin taalla Colombiassa ja lahes koko matkan rekat hengittivat ihan puskurissa kiinni.
Villetan kylassa, jota sanotaan makeaksi kylaksi sokeriruoon vuoksi, on valtavan kuuma. Ajoimme maaseudulle jossa sokeriruokokattilat porisivat monen sadan asteen kuumuudessa. Sokeriruoosta valmistetaan taalla panelaa joka on eraanlainen ruskea sokeriharkko -ja herkullinen. siita tehdaan makeaa kuumaa juomaa veden kanssa. Myos muita makeita tuotteita valmistetaan panelasta ja soin itseni kipeaksi. Valtavasta kuumuudesta ja sokerista melkein oksensin ja piti vilvoittua suihkussa (tarkoitti siella ruskeahkoa vettaa saavissa...) ja nukkua hetken aikaa. Sina paivana ei enaa panela maistunut seuraavana kylla taas. Kunhan palaan Suomeen tuon panelaa mukanani.
Terveiset taalta Santa Martan kaupungista Caribian rannikolta!!
Saavuin tanne sunnuntaina matksutettuani ensin 18h bussilla. Matka sujui ilman ongelmia. Minua vannotettiin ottamasta keltaan vastaan mitaan syotavaa bussimatkan aikana, mutta kukaan ei sita minulle tarjonnutkaan. Muut taalla pelkaavat turvallisuuteni vuoksi enemman kuin itse. Valilla tuntuu, etta liikaakin.. Pitkan matkan bussit ovat taalla todella mukavia ja tilavia ja ensimmaista kertaa pystyin nukkumaan bussimatkan aikana.
Santa Martassa oli 38 astetta saapuessani. Tappava kuumuus. Ulkona kaupungila ei voi olla. Minua oli vastassa eras pastori Reinelin vanha ystava. Hanen siskonsa luota minulle jarjestyi asunto naiksi paiviksi. Asun Elrodaderon alueella, joka on taynna kalliita hotelleja ilmaiseksi. Vanha pariskunta jonka luona asun on todella ystavallinen. He toistelevat minulle "Que linda", "mi cielo", Mi amor".
Mika onni etten saapunut Santa Martaan yksin. Olisin noudattanut Lonely Planetin ohjeita hotellin valitsemiseksi ja ottanut hotellin niin sanotulta "zona negralta", eli mustalta alueelta. Se tarkoittaa taalla vaarallista, epamaaraista seutua, jossa oleskelevat prostituoidut, huumeidenkayttajat jne...
Ajoimme autolla katujen halki keskella paivaa. Resuinen nainen kyykki jalkakaytavalla ja etsi kai koirista kirppuja, mies makasi jalkakaytavalla ilmeisen tiedottomassa tilassa, epamaaraisen nakoista vakea siella taalla. Kuitenkin vain muutama katu Santa Martan kaupungista kuuluu tahan "zona negraan".
Taalla Colombiassa on "zona negran" lisaksi myos " Zona roja" , punainen alue, joka tarkoittaa alueita joilla oleskelee sissijoukkoja.
Taalla rannikolla espanjankieli on toisenlaista kuin sisamaasa. Taalla jatetaan lahes aantamatta arrat ja assat ja puhutaan todella nopeasti. Ymmartaminen on valilla vaikeaa.
Nama paivat taalla Santa Martassa ovat olleet todellista lomaa. Paiva alkaa kello viisi aamulla. Silloin on viela viileaa ja lahdemme isannan kanssa kavelylle. Sen jalkeen holkkaan rannalla hetken ja osallistun aamun yleiseen jumpaan rannalla. Sitten uimista, aurinkoa, herkullista ruokaa.
Kaksi paivaa vietin laheisessa Tayronan luonnonpuistossa. Super bonito (erittain kaunis) Paraiso (paratiisi)-niinkuin taalla sanotaan. Tiheata metsaa, palmuja, valkeita rantoja, turkoosia merta. Rantoja joilla saa olla ihan yksin. Lampotila vahan reilut 30 astetta, jota tuuli viilentaa valiin mukavasti. Yo riippumatossa -nukkumatta lainakaan...
Elaimia, joita useammin kuulee kuin nakee. Nain valtavan vihrean kaarmeen kiven paalla -en tieda kumpi saikahti enemman..., apinoita, sisiliskoja joka puolella samoin rapuja. aAlueella asuu paikallinen intiaaniheimo. Nain heita aina valilla, mutta he elavat hyvin omissa oloissaan ja omaan perinteiseen tapaansa.
Tayronan luonnonpuistossa kohtasin ensimmaiset ulkomaalaiset koko matkan aikana ja jopa kaksi Suomalaista!! Suomen kieli tuntui oudolta puhua pitkasta aikaa ja aloitimme lauseet aina valilla tottumuksesta espanjaksi...
Jos joku suunnittelee matkaa Colombiaan rentoutumismielessa, niin ehdottomasti taytonan luonnonpuistoon!
Huomenna on aika palata takaisin Sasaimaan. Vietan siella viela reilun viikon ja sitten onkin jo aika palata Suomeen. Aika on kulunut todella nopeasti!
Risteilyinfonkin sain joten ei matkustaminen lopu Suomeen tultuakaan...
Que les vaya muy bien! Saludos y abrazos a todos!!!
Kaisa
Lastenkotiin saapui uusi poika Dilan keskiviikkona. Dilan on 10-vuotias poika, joka on asunut aikaisemmin Bogotan lastenkodissa. Vuosi sitten han muutti takaisin perheensa luo. Hanella on aiti ja kaksi veljea ja pikkusisko, jonka isa (Dilanin isapuoli) surmattiin hiljattain. Dilanin kotona on huumeita ja vakivaltaa ja Dilan itse pyysi paasta takaisin lastenkotiin. Talla kertaa hanet sijoitettiin tanne Sasaimaan.
Dilan (Meri, kirjoitit Dilanille) saapui hieman yllattaen ja poikien huone oli viimeista sankya myoten taynna, joten pari ensimmaista yota han nukkui minun kanssani.
Dilanin henkilokortissa on hieman pyorean pojan kasvot, mutta nyt han on hyvin hoikka, kuin eri poika.
Dilan on sopeutunut hyvin ja saanut ystavia toisista pojista. Pojat ystavystyvat nopeasti keskenaan. Uudet pojat Cristian ja Dilan otettiin kummatkin heti joukkoon mukaan. Reippaanoloinen poika. Ensimmaisen paivan han tyoskenteli Luchon kanssa tilalla muiden ollessa kuolussa, mutta jo seuraavana paivana hanet hyvaksyttiin kouluun. Saatoimme hanet sinne ja koulupaiva sujui hyvin. Han on samalla luokalla toisen lastenkodin pojan CarlosP kanssa.
Dilanille jarjestyi nukkumapaikka poikien huoneesta hieman yllattaen. Cristian, joka tuli muutama viikko sitten lastenkotiin lahti pois. Cristian on edelleen kirjoilla valtion yllapitamassa lastenkodissa, josta han karkasi muutama kuukausi sitten. Valtion yllapitamat lastenkodit ovat aika pahamaineisia: vakivaltaa, yksipuolista ruokaa, ankara kuri. (Andres kertoi eraasta pojasta joka oli valtion lastenkodissa kolme kuukautta ja naki sina aikana paivanvalon vain kolme kertaa.) Eras perhe otti Cristianin luokseen asumaan ja hanen oli tarkoitus olla viikot meidan lastenkodissa kaydakseen koulua ja viikonloput "perheensa" luona. Han ei kuitenkaan ole voinut viela aloittaa koulunkayntia, koska on edelleen kirjoilla valtion lastenkodissa. Jos selviaisi, etta han on taalla meilla "luvatta", olisi luvassa ongelmia.
Niinpa kerroimme Cristianille, etta niin kauan kun hanen paperiasiansa eivat ole kunnossa han ei paase taalla kouluun, emmeka voi pitaa hanta laittomasti. Onneksi hanella on perhe jonka luokse menna. Perjantaina hanen oli tarkoitus lahtea keittajamme Blancan kyydissa "perheensa" luokse. Kun oli aika lahtea, emme loytaneet hanta mistaan. Etsimme joka puolelta. Andres epaili, etta Cristian on lahtenyt Sasaiman kylaan pyytamaan rahaa kotimatkaa varten, vaikka hanelle oli jo jarjestetty kyyti.
Kun Blanca lahti kotiinsa iltapaivalla han ajoi kylan lapi ja naki Cristianin siella, mutta Cristian juoksi karkuun... Iltapaivalla Luis, joka oli korjaamassa vesisailiota, loysi Cristianin kylasta itkemasta torilla. Cristian oli jo nalissaan ja Luis osti hanelle ruokaa ja antoi rahaa bussimatkaa varten. Illalla Cristianin "aiti" soitti, etta Cristian saapui viimein kotiinsa, monta tuntia sen jalkeen kun oli tavannut Luisin. En tieda miksi Cristian lahti silla tavalla, vaikka kaikki oli jo jarjestetty valmiiksi.
Viimeviikon torstaina ajoimme moottoripyoralla keittajamme Blancan kanssa Villetan kylaan hanen vanhempiensa luokse katsomaan sokeriruoon valmistusprosessia. Matka pyoran kyydissa hirvitti aluksi. Missaan muualla maailmassa ei ole varmaan niin paljon raskasta liikennetta kuin taalla Colombiassa ja lahes koko matkan rekat hengittivat ihan puskurissa kiinni.
Villetan kylassa, jota sanotaan makeaksi kylaksi sokeriruoon vuoksi, on valtavan kuuma. Ajoimme maaseudulle jossa sokeriruokokattilat porisivat monen sadan asteen kuumuudessa. Sokeriruoosta valmistetaan taalla panelaa joka on eraanlainen ruskea sokeriharkko -ja herkullinen. siita tehdaan makeaa kuumaa juomaa veden kanssa. Myos muita makeita tuotteita valmistetaan panelasta ja soin itseni kipeaksi. Valtavasta kuumuudesta ja sokerista melkein oksensin ja piti vilvoittua suihkussa (tarkoitti siella ruskeahkoa vettaa saavissa...) ja nukkua hetken aikaa. Sina paivana ei enaa panela maistunut seuraavana kylla taas. Kunhan palaan Suomeen tuon panelaa mukanani.
Terveiset taalta Santa Martan kaupungista Caribian rannikolta!!
Saavuin tanne sunnuntaina matksutettuani ensin 18h bussilla. Matka sujui ilman ongelmia. Minua vannotettiin ottamasta keltaan vastaan mitaan syotavaa bussimatkan aikana, mutta kukaan ei sita minulle tarjonnutkaan. Muut taalla pelkaavat turvallisuuteni vuoksi enemman kuin itse. Valilla tuntuu, etta liikaakin.. Pitkan matkan bussit ovat taalla todella mukavia ja tilavia ja ensimmaista kertaa pystyin nukkumaan bussimatkan aikana.
Santa Martassa oli 38 astetta saapuessani. Tappava kuumuus. Ulkona kaupungila ei voi olla. Minua oli vastassa eras pastori Reinelin vanha ystava. Hanen siskonsa luota minulle jarjestyi asunto naiksi paiviksi. Asun Elrodaderon alueella, joka on taynna kalliita hotelleja ilmaiseksi. Vanha pariskunta jonka luona asun on todella ystavallinen. He toistelevat minulle "Que linda", "mi cielo", Mi amor".
Mika onni etten saapunut Santa Martaan yksin. Olisin noudattanut Lonely Planetin ohjeita hotellin valitsemiseksi ja ottanut hotellin niin sanotulta "zona negralta", eli mustalta alueelta. Se tarkoittaa taalla vaarallista, epamaaraista seutua, jossa oleskelevat prostituoidut, huumeidenkayttajat jne...
Ajoimme autolla katujen halki keskella paivaa. Resuinen nainen kyykki jalkakaytavalla ja etsi kai koirista kirppuja, mies makasi jalkakaytavalla ilmeisen tiedottomassa tilassa, epamaaraisen nakoista vakea siella taalla. Kuitenkin vain muutama katu Santa Martan kaupungista kuuluu tahan "zona negraan".
Taalla Colombiassa on "zona negran" lisaksi myos " Zona roja" , punainen alue, joka tarkoittaa alueita joilla oleskelee sissijoukkoja.
Taalla rannikolla espanjankieli on toisenlaista kuin sisamaasa. Taalla jatetaan lahes aantamatta arrat ja assat ja puhutaan todella nopeasti. Ymmartaminen on valilla vaikeaa.
Nama paivat taalla Santa Martassa ovat olleet todellista lomaa. Paiva alkaa kello viisi aamulla. Silloin on viela viileaa ja lahdemme isannan kanssa kavelylle. Sen jalkeen holkkaan rannalla hetken ja osallistun aamun yleiseen jumpaan rannalla. Sitten uimista, aurinkoa, herkullista ruokaa.
Kaksi paivaa vietin laheisessa Tayronan luonnonpuistossa. Super bonito (erittain kaunis) Paraiso (paratiisi)-niinkuin taalla sanotaan. Tiheata metsaa, palmuja, valkeita rantoja, turkoosia merta. Rantoja joilla saa olla ihan yksin. Lampotila vahan reilut 30 astetta, jota tuuli viilentaa valiin mukavasti. Yo riippumatossa -nukkumatta lainakaan...
Elaimia, joita useammin kuulee kuin nakee. Nain valtavan vihrean kaarmeen kiven paalla -en tieda kumpi saikahti enemman..., apinoita, sisiliskoja joka puolella samoin rapuja. aAlueella asuu paikallinen intiaaniheimo. Nain heita aina valilla, mutta he elavat hyvin omissa oloissaan ja omaan perinteiseen tapaansa.
Tayronan luonnonpuistossa kohtasin ensimmaiset ulkomaalaiset koko matkan aikana ja jopa kaksi Suomalaista!! Suomen kieli tuntui oudolta puhua pitkasta aikaa ja aloitimme lauseet aina valilla tottumuksesta espanjaksi...
Jos joku suunnittelee matkaa Colombiaan rentoutumismielessa, niin ehdottomasti taytonan luonnonpuistoon!
Huomenna on aika palata takaisin Sasaimaan. Vietan siella viela reilun viikon ja sitten onkin jo aika palata Suomeen. Aika on kulunut todella nopeasti!
Risteilyinfonkin sain joten ei matkustaminen lopu Suomeen tultuakaan...
Que les vaya muy bien! Saludos y abrazos a todos!!!
Kaisa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
