Bogota maanantai 25.2.2008

Buenas noches Finlandia!

Bogotassa kolmatta paivaa.
Lennot sujuivat hyvin ja kaikki matkatavarat saapuivat perille. Ylipainoa oli 8kg, mutta sain vieda lopulta kaikki aikomani tavarat eika mitaan tarvinnut jattaa kentalle...-paitsi ensin Helsingissa kaksi vesipulloa ja viela toistamiseen Pariisin kentalla Helsinki-Vantaalta ostamani pullo. Vesi nayttaa olevan talla hetkella yksi vaarallisimmasta asioista mita koneeseen voi tuoda. Vieressani istuvalla tytolla oli koneessa oma veitsi mukana, eika siita sanottu mitaan.

Konnenvaihto Pariisissa. Odotin nakevani koneesta valtavan suurkaupungin, mutta nain vain ja ainoastaa valtavan isoja peltoja. Tosin Pariisin kentta oli sitten valtava. Ehdin jo luulla, etta lentohintaan kuuluu kaupunkikierros koneella, kun allamme kulkivat autot valtateita pitkin. Lopulta tulimme kuitenkin valtavaan terminaaliin ja muutaman kysymyksen ja kilometrin jalkeen, kaikista epailyksistani huolimatta, loysin perille oikealle portille.

Perilla Gogotassa 2600 metrin korkeudessa +18 C minua oli vastassa Jazz aitinsa ja siskonpoikansa kanssa. Eldoradon lentokentta ei vastannut lainkaan odotuksiani Kolumbiasta aiemmin saamastani turvattomasta paikasta. Tunnelma oli leppoisa minua vastassa olevat ihmiset hyvin lampimia.

Bogotan lastenkodissa lapset ovat aina viikonloput kodeissaan tai jonkun sukulaisen luona, vaikka se ei aina olekaan heille paras paikka. Siksi vasta tanaan paasin tapaaamaan Bogotan lastenkodin lapsia ensimmaista kertaa.
Lastenkodissa asuu talla hetkella 12 poikaa, joista vanhin Mauricio on 15 vuotta. Tyontekijoita on vain kaksi. Fanny, joka siivoaa ja laittaa ruoan ja Jazz, jonka kodissa olen majoittunut Bogotassa. Talla hetkella yolla lapset ovat keskenaan, koska ei ole tarpeeksi tyantekijoita. Jazz laittaa lapset nukkumaan ja kahden vanhimman pojan vastuulle jaavat yot, jotka ovat onneksi rauhallisia. Olen saanut vasta aavistuksen siita minkalainen tausta pojilla on. Tarkoitus on myohemmin perehtya tarkemmin heidan historiaansa.

Pojat kayvat koulua 6.30-14.30. Pojat ovat ihastuttavan suloisia ja valtavan hellyydenkipeita. kaikki haluavat olla sylissa ja pitaa kadesta ja halata.
Kiitos kirjeista 5c:lle kaikilta pojilta!!! Kirjeet ja valokuvat herattivat valtavasti ihastusta ja niita ihasteltiin koko ilta. Oli valtava ilo saada antaa ne pojille ja nahda riemu, jonka ne saivat aikaan.
Luokkamme maskotit kasinukkeketut Saku ja Foxi ovat myos molemmat matkassa ja ne olivat jokaisen sylissa ja leikkipuistossa pelaamassa jalkapalloa, keinussa.... ja yoksikin ne olisi haluttu viereen, mutta koska lahden huomenna aamulla kohti Sasaiman lastenkotia, joten otin ne mukaan.

Kristillisyys on hyvin vahvasti mukana lahes kaikessa tekemisessa. Jopa silloin kun lahdin kuuden pojan kanssa kaymaan puistossa leikkimassa, ennen lahtoa yksi pojista luki ovella rukouksen. Pojat ovat selvasti tottuneet noudattamaan saantoja ja jokaisella on omat tehtavansa tiskaamisesta lakaisemiseen.

Huomenna aamulla lahden siis kohti Sasaiman lastekotia, joka sijaitsee noin kahden tunnin ajomatka paasta Bogotasta ja jossa ilmasto on huomattavasti lampimampi. Sasaimassa tulen viettamaan suurimman osan ajastani taalla.