Sasaima

Hola!
Kiitos kaikista kommenteista mita olen saanut.

Marika: Olen taalla Sasaiman kylassa kirjoittamassa Camilo Torreksen kanssa. Camilo on poika, jolle kirjoitit. Camilo oli hyvin iloinen kun luin mita Marika olit kirjoittanut blogiin. Haimme Camilon aamulla koulusta ja veimme laakariin, koska hanen silmansa eivat ole ihan kunnossa. Nyt Camilo on taalla sasaiman kylassa kanssani kirjoittamassa blogia. Camilolla oli synttarit maanantaina. Han taytti 12 vuotta. Ostin kylasta Camilolle kakun ja limsaa, vaikka Camilo ensin vastustelikin ja sanoi ettei halua pyytaa mitaan. Sanoin ettei sinun tarvitsekaan pyytaa, kun mina ostan sen joka tapauksessa. Nama olivat Camilon ensimmaiset synttarit joita juhlittiin ja hyvin tarkeat. Soimme kakkua ja joimme limsaa ja annoin Camilolle pienen vyolaukun lahjaksi ja han on kantanut sita siita lahtien aina mukanaan.
Camilo odotti kovasti, etta hanen isansa olisi tullut katsomaan hanta syntymapaivanaan (isa asuu Bogotassa kahden tunnin matkan paassa). Isa ei saapunut ja Camilo itki ja raivosi pettymystaan. Han ei ole nahnyt isaansa tana vuonna lainkaan. Camilo asuu Sasaimassa kahden veljensa Miguelin ja Luisin kanssa. Camilo perheineen on asunut ennen tanne tuloaan melkein viidakossa. hyvin kuumalla alueella. Camilon aiti asuu hyvin kaukana.

Taalla on tapahtunut todella paljon lyhyessa ajassa. Perjantaina menimme uimaan poikien ja Andreksen (joka vastaa pojista 24h vuorokaudessa) kanssa jokeen, jonne ikina en Suomessa uskaltaisi vieda lapsia. Kavelimme hyvan matkaa ja saavuimme putouksille. Lapset uivat ja hyppivat ja kaikilla oli kivaa ja mukavaa.
Sitten kun olimme jo tekemassa lahtoa, kuulimme eraan pojan Harold C:n huutavan. Virta oli temmannut hanet. Miguel yritti saada hanta kadesta, mutta virta oli niin voimakas, etta se vei Haroldin mukanaan kohti parin metrin putousta, josta han putosi. En heti tajunnut tilannetta, mutta onneksi Andres toimi heti. Andres syoksyi apuun ja hyppasi Harolsin peraan. Putoksen alla oli syvyytta 4-5m ja pyorre oli painanut Haroldin syvalle pinnan alle. Andres sukelsi ja onnistui saamaan kiinni haroldin jalasta ja nostamaan taman pinnalle haukkaamaan happea, mutta pyorre painoi samantien kummatkin takaisin pinnan alle. Monta kertaa Andres menetti otteensa Haroldista ja kumpikin luulivat kuolevansa ja me kaikki muut olimme ihan kauhuissamme. Lopulta jotenkin ihmeen kaupalla Andreksen onnistui saada itsensa ja Harold pois pyorteesta suvantoon. Kummatkin makasivat pitkan tovin liikkumatta ja voimattomina.

Haroldin isoveli Carlos V oli nahnyt kaiken ja itki hysteerisesti shokissa rannalla. Kun Harold paasi rannalle he istuivat pitkan aikaa itkien ja halaten toisiaan. Harold tarisi pelosta. Kun kavelimme takaisin kaikki olivat jo vahan rauhoittuneet ja Harold ja Carlos kykenivat jo puhumaan. Kaikki kavivat halaamassa Haroldia. Ja oli koskettavaa nahda, kun Miguel piti paluu matkan ystavaansa Haroldia kainalossaan.

Illalla kaikki saivat uudet valkoiset lakanat ja tyynyliinat. Miten iloisia niista oltiinkaan. Siliteltiin ja viikattiin huolella.

Sunnuntaina Harold sitten putosi appelsiinipuusta ja kasi murtui. Lahdimme illalla ensiapuun naapuritilan mopon kyydissa. Ja oli muutamasta sentista kiinni ettei tormatty auton kanssa. Olimme koko illan ensiavussa. Miguel ja Haroldin veli toivat meille vatteita ja vahan syotavaa. kasi oli sen verran pahasti murtunut, etta Haroldin piti seuraavana aamuna lahtea kello 5 toiseen kylaan leikattavaksi. Niin Harold jai Sasaiman kylaan Andreksen aidin luo yoksi ja mina Miguel ja Carlos kavelimme kovassa vesisateessa takaisin lastenkotiin (matkaa on noin 20 min). Olimme lopen uupuneita perilla ja oli jo myoha. Pojilla oli kova nalka ja he lammittivat kaasuhelalla illallista ja soivat sen lattialla suoraan paistinpannusta. jalkiruoaksi annoin pojille suklaata ja sitten kaikki menimme nukkumaan.

Pojat ovat joskus keskenaan aika kovakouraisia ja valilla on vaikea tietaa mika on leikkia ja mika ei. Yleensa sujuu hyvin poikien kanssa ja he ovat kohteliaita ja hyvin hellyydenkipeita. Kavelemme kasikadessa 14 vuotiaiden poikien kanssa aamulla kouluun. Pojat ovat kuitenkin kokeneet kovia ja se nakyy myos ajoittain kayttaytymisessa.

Tanne Sasaimaankin on osoite jos joku haluaa kirjoitella, mutta minulla ei ole sita nyt mukana. Lahetan sen seuraavan kerran kun paasen nettiin. Kaikki pojat ovat olleet hyvin iloisia kirjeista ja kuvista ja pienista tavaroista jotka ovat saaneet.

Tulemme hyvin toimeen Andreksen kanssa, joka vastaa pojista. Andres on tiukka ja hauska ja pitaa poikia myos paljon hyvana. Kun andres oli pari paivaa poissa Haroldin kanssa sairaalassa huomasi hyvin mika vaikutus Andrekella on poikiin. Kaikki ei sujunutkaan niin kuin ennen...

Ymmarran jo vahan paremmin mita minulle puhutaan -onneksi!!
Muutaman paivan ajan olen ollut vahan vatsataudissa, mutta ei mitaan kovin vakavaa. Siina suhteessa olen selvinnyt vahalla. Yleensa kaikki tanne tulevat sairastuvat moneksi paivaksi -myos paikalliset. Vesi on likaista ja vaikka juonkin vain pullotettua tai keitettya vetta, niin esim. astiat pestaan raanavedella.

Perjantai aamuna herasimme tavalliseen tapaan kello 5. laitoin tulen kaasuhellaan ja veden kiehumaan chocolatea (kaakaota oikeasta suklaasta) varten. Aamupalaksi on jokin yleensa jokin makea juoma ja kakunpala tai leipapala. Pojat saavat sitten koulussa toisen aamupalan (maksaa noin 1e/vko). Kun menin viiden jalkeen poikien huoneeseen he olivat jo heranneet ja osa jo suihkussa (ulkona on aamulla melko viileaa ja lamminta vetta ei ole) ja pedit pedattuina. Toiset vasta aloittelivat aamutoimia. Koulupuvut puetaan paalle ja sitten jokaisella on jokin pieni tehtava, kuten huoneen lattian pesu/lakaisu/wc:n pesu/ roskien vieminen tms. Sitten aamupalalle kello 6. Aina ennen syomista joku rukoilee ja kiittaa kaikista mieleenjuolahtavista asioista.
Tanaan emme saattaneet Andreksen kanssa poikia ihan koululle saakka vaan lahdimme toiseen suuntaan holkkaamaan. sasaima sijaitsee noin 1600 metrin korkeudessa. Vahan aikaa jaksoin hyvin holkata (koko ajan ylamakeen), mutta kun kaannyimme pienelle saviselle jyrkasti ylospain viettavalle polulle oli pakko kavella. happi ei riittanyt. kiipesimme yhdelle korkealle huipulle, josta oli valtavan hienot nakymat alas kylaan ja vuoren rinteille. maksoi vaivan nousta ylos ja saada pari ruhjetta.
Kun palasimme takaisin tielle jatkoimme juoksemista -koko ajan ylamakeen. koville otti! takaisn olikin sitten nopeampi ja helpompi tulla. Palatessamme kerasimme sylillisen appelsiineja ja puristimme niista mehua. Blanca, joka tekee paivisin ruuan oli jo tullut toihin ja paistoi banaaneja -herkullisia!
1,5h reipasta liikuntaa, mahtava olo! Sitten ulos pesemaan kasin likaisia vaatteita.
Sitten Lucho joka on entinen lastenkodin asukki ja joka nykyaan tyoskentelee tilan viljelyksilla pyysi minut mukaansa kuvaamaan ja katsomaan kahvin istuttamisen vaiheita.

Eniten taalla minua huolestutta se, etta Andres on kohta tyoskennellyt kuukauden ilman ainuttakaan vapaapaivaa. Niin ei kukaan jaksa. Poikien kanssa on paljon tilanteita, jotka vaativat paljon karsivallisyytta ja puuttumista ja koko ajan on oltava saatavailla. Viime sunnuntaina piti olla Andreksen vapaapaiva, mutta koska Harold joutui sairaalaan ja jonkun piti olla hanen mukanaan, jai sekin vapaa pitamatta.

Kaikki taalla haluavat oppia puhumaan suomea. Niin lapset kun aikuisetkin. Aina aamuisin kun saatamme lapset kouluun he tuovat ystaviaan luokseni ja pyytavat minut puhumaan suomea. Olen sanonut, etta englanninkielesta olisi paljon enemman hyotya kuin suomesta, mutta kun suomi kiinnostaa niin opeten heille joka paiva suomenkielen sanoja.

Kolumbian poliittinen tilanne on talla hetkella aika kirea. Venezuela on siirtanyt joukkoja Kolumbian rajalle ja myos Ecuadorin kanssa valit ovat kireat. Lauantaina Kolumbian armeija surmasi toisen tarkean sisallissotaa kayvan johtajan ja se on kiristanyt valeja naapureihin. Taalla Sasaimassa tilanne ei nay tavallisessa elamssa sen ihmeellisemmin. uutisissa tietenkin tulee paljon tietoja asiasta. taalla Sasaimassa on nykyaan rauhallista, mutta ei tarvitse menna kuin 5vuotta taaksepain, niin taallakin oli sisallissotaa kayvia ryhmia.

Yritan lisata kuvia nettiin, mutta kone on hyvin hidans niiden kanssa enka pysty ennakolta nakemaan minka kuvan olen valinnut, joten kuvien valinta on yhta arpomista. nyt tarvittaisiin ismon apua!!!

paljon terveisia 5C:lle ja Vaaksyn kouluun ja kaikille perheenjasenille ja muille ystaville!!
Saludos¡