Santa Marta

Heippa!
Lastenkotiin saapui uusi poika Dilan keskiviikkona. Dilan on 10-vuotias poika, joka on asunut aikaisemmin Bogotan lastenkodissa. Vuosi sitten han muutti takaisin perheensa luo. Hanella on aiti ja kaksi veljea ja pikkusisko, jonka isa (Dilanin isapuoli) surmattiin hiljattain. Dilanin kotona on huumeita ja vakivaltaa ja Dilan itse pyysi paasta takaisin lastenkotiin. Talla kertaa hanet sijoitettiin tanne Sasaimaan.
Dilan (Meri, kirjoitit Dilanille) saapui hieman yllattaen ja poikien huone oli viimeista sankya myoten taynna, joten pari ensimmaista yota han nukkui minun kanssani.
Dilanin henkilokortissa on hieman pyorean pojan kasvot, mutta nyt han on hyvin hoikka, kuin eri poika.
Dilan on sopeutunut hyvin ja saanut ystavia toisista pojista. Pojat ystavystyvat nopeasti keskenaan. Uudet pojat Cristian ja Dilan otettiin kummatkin heti joukkoon mukaan. Reippaanoloinen poika. Ensimmaisen paivan han tyoskenteli Luchon kanssa tilalla muiden ollessa kuolussa, mutta jo seuraavana paivana hanet hyvaksyttiin kouluun. Saatoimme hanet sinne ja koulupaiva sujui hyvin. Han on samalla luokalla toisen lastenkodin pojan CarlosP kanssa.

Dilanille jarjestyi nukkumapaikka poikien huoneesta hieman yllattaen. Cristian, joka tuli muutama viikko sitten lastenkotiin lahti pois. Cristian on edelleen kirjoilla valtion yllapitamassa lastenkodissa, josta han karkasi muutama kuukausi sitten. Valtion yllapitamat lastenkodit ovat aika pahamaineisia: vakivaltaa, yksipuolista ruokaa, ankara kuri. (Andres kertoi eraasta pojasta joka oli valtion lastenkodissa kolme kuukautta ja naki sina aikana paivanvalon vain kolme kertaa.) Eras perhe otti Cristianin luokseen asumaan ja hanen oli tarkoitus olla viikot meidan lastenkodissa kaydakseen koulua ja viikonloput "perheensa" luona. Han ei kuitenkaan ole voinut viela aloittaa koulunkayntia, koska on edelleen kirjoilla valtion lastenkodissa. Jos selviaisi, etta han on taalla meilla "luvatta", olisi luvassa ongelmia.
Niinpa kerroimme Cristianille, etta niin kauan kun hanen paperiasiansa eivat ole kunnossa han ei paase taalla kouluun, emmeka voi pitaa hanta laittomasti. Onneksi hanella on perhe jonka luokse menna. Perjantaina hanen oli tarkoitus lahtea keittajamme Blancan kyydissa "perheensa" luokse. Kun oli aika lahtea, emme loytaneet hanta mistaan. Etsimme joka puolelta. Andres epaili, etta Cristian on lahtenyt Sasaiman kylaan pyytamaan rahaa kotimatkaa varten, vaikka hanelle oli jo jarjestetty kyyti.
Kun Blanca lahti kotiinsa iltapaivalla han ajoi kylan lapi ja naki Cristianin siella, mutta Cristian juoksi karkuun... Iltapaivalla Luis, joka oli korjaamassa vesisailiota, loysi Cristianin kylasta itkemasta torilla. Cristian oli jo nalissaan ja Luis osti hanelle ruokaa ja antoi rahaa bussimatkaa varten. Illalla Cristianin "aiti" soitti, etta Cristian saapui viimein kotiinsa, monta tuntia sen jalkeen kun oli tavannut Luisin. En tieda miksi Cristian lahti silla tavalla, vaikka kaikki oli jo jarjestetty valmiiksi.

Viimeviikon torstaina ajoimme moottoripyoralla keittajamme Blancan kanssa Villetan kylaan hanen vanhempiensa luokse katsomaan sokeriruoon valmistusprosessia. Matka pyoran kyydissa hirvitti aluksi. Missaan muualla maailmassa ei ole varmaan niin paljon raskasta liikennetta kuin taalla Colombiassa ja lahes koko matkan rekat hengittivat ihan puskurissa kiinni.
Villetan kylassa, jota sanotaan makeaksi kylaksi sokeriruoon vuoksi, on valtavan kuuma. Ajoimme maaseudulle jossa sokeriruokokattilat porisivat monen sadan asteen kuumuudessa. Sokeriruoosta valmistetaan taalla panelaa joka on eraanlainen ruskea sokeriharkko -ja herkullinen. siita tehdaan makeaa kuumaa juomaa veden kanssa. Myos muita makeita tuotteita valmistetaan panelasta ja soin itseni kipeaksi. Valtavasta kuumuudesta ja sokerista melkein oksensin ja piti vilvoittua suihkussa (tarkoitti siella ruskeahkoa vettaa saavissa...) ja nukkua hetken aikaa. Sina paivana ei enaa panela maistunut seuraavana kylla taas. Kunhan palaan Suomeen tuon panelaa mukanani.

Terveiset taalta Santa Martan kaupungista Caribian rannikolta!!
Saavuin tanne sunnuntaina matksutettuani ensin 18h bussilla. Matka sujui ilman ongelmia. Minua vannotettiin ottamasta keltaan vastaan mitaan syotavaa bussimatkan aikana, mutta kukaan ei sita minulle tarjonnutkaan. Muut taalla pelkaavat turvallisuuteni vuoksi enemman kuin itse. Valilla tuntuu, etta liikaakin.. Pitkan matkan bussit ovat taalla todella mukavia ja tilavia ja ensimmaista kertaa pystyin nukkumaan bussimatkan aikana.
Santa Martassa oli 38 astetta saapuessani. Tappava kuumuus. Ulkona kaupungila ei voi olla. Minua oli vastassa eras pastori Reinelin vanha ystava. Hanen siskonsa luota minulle jarjestyi asunto naiksi paiviksi. Asun Elrodaderon alueella, joka on taynna kalliita hotelleja ilmaiseksi. Vanha pariskunta jonka luona asun on todella ystavallinen. He toistelevat minulle "Que linda", "mi cielo", Mi amor".
Mika onni etten saapunut Santa Martaan yksin. Olisin noudattanut Lonely Planetin ohjeita hotellin valitsemiseksi ja ottanut hotellin niin sanotulta "zona negralta", eli mustalta alueelta. Se tarkoittaa taalla vaarallista, epamaaraista seutua, jossa oleskelevat prostituoidut, huumeidenkayttajat jne...
Ajoimme autolla katujen halki keskella paivaa. Resuinen nainen kyykki jalkakaytavalla ja etsi kai koirista kirppuja, mies makasi jalkakaytavalla ilmeisen tiedottomassa tilassa, epamaaraisen nakoista vakea siella taalla. Kuitenkin vain muutama katu Santa Martan kaupungista kuuluu tahan "zona negraan".
Taalla Colombiassa on "zona negran" lisaksi myos " Zona roja" , punainen alue, joka tarkoittaa alueita joilla oleskelee sissijoukkoja.

Taalla rannikolla espanjankieli on toisenlaista kuin sisamaasa. Taalla jatetaan lahes aantamatta arrat ja assat ja puhutaan todella nopeasti. Ymmartaminen on valilla vaikeaa.
Nama paivat taalla Santa Martassa ovat olleet todellista lomaa. Paiva alkaa kello viisi aamulla. Silloin on viela viileaa ja lahdemme isannan kanssa kavelylle. Sen jalkeen holkkaan rannalla hetken ja osallistun aamun yleiseen jumpaan rannalla. Sitten uimista, aurinkoa, herkullista ruokaa.
Kaksi paivaa vietin laheisessa Tayronan luonnonpuistossa. Super bonito (erittain kaunis) Paraiso (paratiisi)-niinkuin taalla sanotaan. Tiheata metsaa, palmuja, valkeita rantoja, turkoosia merta. Rantoja joilla saa olla ihan yksin. Lampotila vahan reilut 30 astetta, jota tuuli viilentaa valiin mukavasti. Yo riippumatossa -nukkumatta lainakaan...
Elaimia, joita useammin kuulee kuin nakee. Nain valtavan vihrean kaarmeen kiven paalla -en tieda kumpi saikahti enemman..., apinoita, sisiliskoja joka puolella samoin rapuja. aAlueella asuu paikallinen intiaaniheimo. Nain heita aina valilla, mutta he elavat hyvin omissa oloissaan ja omaan perinteiseen tapaansa.
Tayronan luonnonpuistossa kohtasin ensimmaiset ulkomaalaiset koko matkan aikana ja jopa kaksi Suomalaista!! Suomen kieli tuntui oudolta puhua pitkasta aikaa ja aloitimme lauseet aina valilla tottumuksesta espanjaksi...
Jos joku suunnittelee matkaa Colombiaan rentoutumismielessa, niin ehdottomasti taytonan luonnonpuistoon!

Huomenna on aika palata takaisin Sasaimaan. Vietan siella viela reilun viikon ja sitten onkin jo aika palata Suomeen. Aika on kulunut todella nopeasti!
Risteilyinfonkin sain joten ei matkustaminen lopu Suomeen tultuakaan...

Que les vaya muy bien! Saludos y abrazos a todos!!!

Kaisa